Palveluverkkotyöryhmämme sai, kuin saikin hommansa valmiiksi ja toimialajohtaja esitteli (4.1.) oman ehdotuksensa kokonaisratkaisusta. Kaikilla alueilla tutkittiin montaa erilaista ratkaisua, ja poliittinen vääntö siitä, mitä todella tehdään on vasta alkamassa. Työryhmän sisällä sovimme, että pyrimme vain esittelemään ratkaisuvaihtoehdot ottamatta niihin vielä minkäänlaista kantaa. Kannan ottamisen aika on nyt.

Sivistystoimenjohtaja Kohtamäki perusteli laajasti omaa kokonaisratkaisuaan, mutta kaikissa asioissa on aina monta näkökulmaa.

Reposaaren osalla todettiin, että on kohtuutonta, että yhdellä luokka-asteella on vain yksi oppilas. Se jäi siinä mainitsematta, että jos ryhmät ovat näin pieniä, vähintään kahta luokka-astetta opetetaan aina samassa ryhmässä. Työryhmätyöskentelymme aikana pyysin tilastollista arviota kaikkien Reposaaren ala-asteelle tulossa olevien vuosiluokkien osalta. Ilmeni, että kun ykkös- ja kakkosluokkia opetetaan samassa ryhmässä, on tämän hetken tietojen perusteella pienin tulevaisuuden ryhmäkoko 7 oppilasta. Näin siis vuosia eteenpäin. Mainitsematta jäi myös, että kaupunki saa nyt 300000 € vuodessa saaristolisää, jota ei ole ”korvamerkitty”, mutta joka on tarkoitettu käytettäväksi saaristoalueen elinvoiman hyväksi.

Tuntuu hassulta, että nyt sääliteltiin Reposaaren koulun pienten ryhmien oppilaiden kohtaloa, mutta entäpä toinen ääripää: Söörmarkun koulussa opetetaan tällä hetkellä samassa tilassa 42 ykkös- ja kakkosluokkien oppilasta. Paikalla on kyllä 2 opettajaa, mutta eipä taida oppimisympäristö olla kovin paljon Reposaarta parempi!

Suomen koulurakentamisessa on monin paikoin pyritty jättiyksiköihin. Samaan aikaan opetusalan kansainvälisen PISA-tutkimuksen Suomen tulokset ovat vahvasti heikentyneet. Meri-Porin lukiossa aikoinaan vierailleen Opetushallituksen opetusneuvos Liisa Jääskeläisen mukaan tutkimus osoitti, että opetustulokset pienissä ja keskisuurissa lukioissa olivat suurlukioita (vähintään 500 oppilasta) parempia. Porissa on nyt kaksi suurlukiota entisten pienempien tilalla. Ylioppilaskirjoitusten tulosvertailussa ei tämä nykymalli niitä kovin mairitteleviaa mainetta. Mutta entäpä uusi uljas SAMK:n yhteyteen rakennettava yli 1000 oppilaan yksikkö? Nostaako se kaupunkimme lukiokoulutuksen Satakunnan huippuluokkaan. Mielikuva on koukuttava, mutta vastikään noin 10 miljoonalla eurolla remontoitu PSYL:n lukio on nytkin vain kivenheiton päässä SAMK:sta Investointikuluja ei uudisrakennuksesta tulisi,eikä näkyvää lisävelkaa, mutta suoraan käyttömenoihin kirjattavat vuokrat ulkopuoliselle rakentajalle ja ylläpitäjälle eivät taatusti olisi sen helpompia hoidella. Jotta tästä selvittäisiin pitäisi tinkiä uuden lukion tilat minimiin, ja sovitella liikuntasali- ym. ratkaisuja.

Koulujen lakkauttamistalkoissa on pitkään ollut esillä käyttämättömiksi jäävien rakennusten aiheuttamat ongelmat. Mielikuvia on aina luotava tulevasta käytöstä johonkin muuhun houkuttelevaan, mutta liian usein on investoitu uusiin suunnitelmiin, ja hylätyt tilat ovat käyneet vain rasitteeksi (viimeksi Kaanaa).

Myös tilojen muuntaminen yhtenäiskoulukäyttöön ei ole aivan ilmaista. Tulee siinä sivussa vaan usein investoitua vielä yhteen sun toiseen muuhunkin. Meri-Porin lukion muuntamisen yhtenäiskoulun tiloiksi piti olla läpihuutojuttu, mutta kompleksiin on kaiketi tähän mennessä käytetty investointeina 3 miljoonaa euroa. Vasta uusitusta Länsi-Porin ylä-asteesta muodostettava yhtenäiskoulu olisi saman tyyppinen projekti, joten kysyä voi, voisiko yksi tai kaksi ala-asteen koulua ajaa saman asian, kuin kaksi kallista yhtenäiskoulua?

Kuten sanottu, nyt on keskustelun ja poliittisen harkinnan aika. Hankalaksi homman tekee se, että vaikkapa Pohjois-Porin massiivinen yhtenäiskoulu heijastuisi saman tien vahvoina seurannaisvaikutuksina myös           Keski-Porin alueen kouluratkaisuihin.

On selvää, että jotain on tehtävä nopeasti niiden päiväkoti- ja kouluratkaisujen suhteen, jotka ovat ilmanlaadun tai muun syyn takia terveydelle vaarallisia. On todella hyvä asia, että ratkaisujen tekemiseen on nyt luotu useita vaihtoehtoja. Nyt on valittava, tehdäänkö riittävän tiheä pitävä palveluverkko, vai suurennetaanko verkon silmäkokoa niin rankasti, että pienemmät kalat putoilevat rei`istä läpi.

Simo Korpela

kaupunginvaltuutettu

Pyysin kerran kristillisdemokraattien vaaliehdokkaaksi erästä melko tunnettua henkilöä, joka oli juuri muuttamassa Poriin. Hän ilmaisi minulle suhtautuvansa kaikin puolin myönteisesti asiaamme, mutta kieltäytyi kunniasta, koska väitti sellaisen julkisen sitoutumisen KD-puolueeseen vaikeuttavan hänen yleisiä työsaantimahdollisuuksiaan Porissa. Mainittakoon, että hänen ammattinsa ei liittynyt mitenkään musiikkiin.

Vastasin, että varsinkin entisaikoina sopivan puolueen jäsenkirja saattoi kyllä avata ”keittiön oven kautta” sisäänpääsyn työpaikkaan, mutta nykyisin sitä pidetään yleisesti erittäin epäeettisenä ratkaisuna. Samoin totesin, että pidin tällaista puoluekannan aiheuttamaa syrjintää melko lailla epätodennäköisenä. Ei kaupungissamme voi niin menetellä.

Kritillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja Aki Ruotsala osoitti minulle, että kyllä näinkin voi käydä. Kaivetaan esiin jokin puolueemme ajatus, joka ei kaikkia musiikkipiirejä miellytä ja aiheutetaan sellainen mediamylläkkä, että potkut tuli – jo ennen kuin työ edes ehti alkaa.

Olen täysin vakuuttunut, että Aki ei olisi syrjinyt ainuttakaan muusikkoa tai vierasta hänen sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Se jos mikä olisi ollut täysin epäkristillistä.

Suomessa on uskonnonvapaus. Se sallii vaikkapa muslimille kaikenkattavan oikeuden suhtautua kielteisesti sianlihan käyttöön. Tietenkään ei tällaisen uskonnollisen vakaumuksen perusteella ketään saa elintarviketeollisuudesta pois potkia.

Alkoholin suhteen ehdoton absolutisti voi varmasti olla kaupan kassalla, vaikka siellä nyt myydäänkin olutta ja viinejä. Kukaan asiakkaista tai työnantajan edustajista ei varmasti lähde kiukuttelemaan siitä, jos asianomainen näkee alkoholin käytön vahingollisena, etkä voi sitä hyväksyä.

Suomen lakien mukaisesti tupakka-askin kannessa lukee varoituksia siitä mitä pahaa tupakan polttamisesta seuraa, mutta silti sitä myydään.

Suomessa  yksityiset ihmiset  ja valtio saavat lainsäädännön puitteissa olla asioista eri kannoilla; sosiaalinen media ei taida olla yhtä armollinen. Jos sinä uskonnollisen vakaumuksesi mukaan näet ainoan oikean parisuhteen miehen ja naisen välisenä, se ei riitä, että olet valmis kohtelemaan muilla tavoin ajattelevia täysin tasavertaisina. Ei, sinun pitäisi julkisesti muuttaa oma mielipiteesi ja vakaumuksesi sellaiseen muottiin, mitä vaaditaan.

Jätän jokaisen harkittavaksi, mikä on syrjintää, ja mikä ei.

Simo Korpela

kaupunginvaltuutettu

Kristillisdemokraattien Satakunnan piirin pj

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro

Porin talousarvio vuodelle 2019

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Poliittisessa toiminnassa kirjoittamattomat lakinsa.

Valtakunnan tasolla demarien kuuluu nyt huutaa kurkku suorana, kuinka  sote- ja maakuntauudistus on vatkattu ja vatuloitu aivan väärille vinkuroille ja miten ihmisiltä yritetään ryöstää työsuhdeturva.

Tällainen oppositiopolitiikka on osoittautunut tuottavaksi, puolueen kannatus on ollut nousussa.

Porissa taas kokoomus on kunnallisvaalitappionsa jälkeen jättäytynyt oppositioon ja röykyttänyt viime viikkoina Pori-sopimusryhmää oikein kunnolla. Kaikki kunnia poliittisen pelin sääntöjen kurinalaisesta noudattamisesta.

Juuri näin kuuluukin tehdä. Jos oppositio ei etsi kaikkia mahdollisia perusteluja, millä käydä valtaa pitävien tekemien poliittisten päätösten kimppuun, ei edes yhteistä hyvää  – omasta puhumattakaan  –  tavoitella tehokkaasti.

Poliittinenkin peli tarvitsee kiekon, jonka voi iskeä maaliin. Tänä syksynä tuon pelivälineen havaitseminen oli helppoa. Porin kaupungin taloudellinen tilanne on nyt melkoisen synkeä, eikä vuoden 2019 kevätaurinkokaan taida sitä kirkastaa. Hyvin samankaltainen tai vielä huonompi on kyllä tilanne jokseenkin jokaisessa Satakunnan kunnassa ja valtakunnallisestikin – mutta ei sillä ole merkitystä, täällä seurataan vain omia pelejä.

Joten kiekko lapaan, tuikea vilkaisu maalivahdin suuntaan ja …

Tulta! – 10 miljoonan euron uhkaava ylijäämä olisi aivan kestämätön – veroäyriin koskeminen on aina vastuutonta kuntalaisten ja tänne aikovien yrittäjien kurittamista – me täällä oppositiossa olisimme kyllä tienneet miten tämäkin tilanne olisi saatu ratkeamaan.

Kolme peräkkäistä laukausta kohti vastustajan maalia. Menikö perille, sitä koetan tässä Pori-sopimusryhmän jäsenenä arvioida.

Ensimmäinen laukaus: Kymmenen miljoonan alijäämä. Mitä ihmettä – maalivahti ei värähdäkään torjuakseen tulisen kutin — mutta se kilahtaa tolppaan ja siitä sivulle. Pori-sopimusryhmä oli heti täysin samaa mieltä. Rauma voi yrittää selvitä 10 miljoonan alijäämästään, mutta heillä onkin laivatilaukset, meidan tulevaisuudenkuvissamme väikkyy Venator-vainaja. Porin budjettiin ei voinut jättää kymmenen miljoonan alijäämää, se oli Pori-sopimusryhmämme yksimielinen kanta.

Toinen laukaus: Veroäyrin korottaminen 0,5% – yksiköllä on kohtuutonta kuntalaisten kurittamista, päättäjien vastuun siirtämistä tavallisten duunarien maksettavaksi.

Tämä laukaus kimpoilee useasta pelaajasta. Iskeekö veroäyrin korotus kipeimmin kansaneläkeläiseen, duunariin vai rikkaaksi tunnettuun poliitikkoon?                            

Köyhä ei maksa ollenkaan kunnanveroa, 2000€ kuukaudessa ansaitseva saa kuukausittain 10€ :n lisämaksun ja 5000€:n kuukausipalkasta viedään jo 25€.  Selittäisikö tämä osaltaan kokoomuksen kirpeän kannan asiaan. Jos verotukselliset keinot jätetään pois, silloin se toinen vaihtoehtohan lisärahoituksen keräämiseen olisivat kaikkien mahdollisten kunnallisten maksujen korotukset, ja nehän taas pääsääntöisesti ovat yhtä suuret niin köyhille kuin rikkaillekin.

No maalilla syntyneen hässäkän vuoksi kiekko jää lopulta maalivahdin alle ja kun erotuomareina toimineet Satakunnan Kansan toimittajatkaan eivät kykene muodostamaan selkeää mielipidettä, peli puhalletaan tältä osaltaan tänään poikki.

Kolmas ja ratkaiseva laukaus: Voi teitä haluttomia ja kyvyttömiä siellä                          Pori-sopimusryhmässä! Kyllä me esimerkiksi kokoomuksessa olisimme selvinneet tuosta 10 miljoonan euron alijäämästä ilman veroäyrin korotuksesta saatavaa reilun kuuden miljoonan kavennustakin.

Tiukka veto, mutta maila katkeaa ratkaisevalla hetkellä.

Perusteluina paljon käytetyt teknisen puolen rakenteelliset säästöt ovat varmasti tavoiteltavia, mutta ei niillä mitenkään voi miljoonia yhtäkkiä taikoa. Ensinnäkin kunnan työntekijöillä on Lavia-liitoksen vuoksi vuoteen 2020 jatkuva irtisanomissuoja. Toisekseen: Jos tuo säästöhomma olisi niin helppo, miksi ihmeessä sitä ei toteutettu aina viime vuoden kesään jatkuneella kokoomuksen ja demarien kaksinvallalla, jossa kokoomuksella oli kaupunginhallituksen puheenjohtajuus ja kauden loppuun saakka jatkanut teknisen puolen apulaiskaupunginjohtaja. Tuhteja lamalääkkeitä kokoomuskin oli toki viime valtuustokaudella vuonna 2016 kyllä valmis jakamaan: Koko kaupunkimme työntekijäkunnan pakkolomautukseen lähdettiin – kuinkas ollakaan 10 miljoonan euron säästötavoitteella, josta saatiin uhkasakkosählinkien ryydittämänä lopulta kasaan vain noin 4 miljoonaa euroa. Tämä lääkitys koitui lopulta potilaalle eli kaupunkimme asujamistolle niin tuhoisaksi, että kaikki puolueet – ihan kaikki – päättivät: ei koskaan enää. Samana vuonna 2016 myös korotettiin tuhdisti kaupungin vuokratonttimaksuja. Kohtuutomaksi koettu korotus aiheutti lopulta sen, että tontit suostuttiin myymään vielä vanhoilla lunastushinnoilla, jolloin ostoryntäys oli niin suuri, että noin 20 miljoonaa euroa valui kaupunkimme kassaan vuosina 2016 ja 2017. Nämä olivat kohtalaisen hyviä vuosia, kun lypsylehmiä pantiin urakalla lihoiksi. Tähän vuonna ei enää myyntituloja ole tullut, eikä niitä vuokriakaan pois myydyistä tonteista. Nyt olemme aika synkässä taloustilanteessa, mutta ainakaan edellä kertomiani lääkkeitä ei tilanteen elvytykseen kannattane käyttää.

Me kristillisdemokraatit katsomme, että viiden puolueen Pori-sopimusryhmän linjaamat keskeiset talousarvioratkaisut olivat samalla ainoa järkevä tapa reagoida Porin nykytilanteeseen. 10 miljoonan euron alijäämää ei voinut hyväksyä ja sen verotekninen kaventaminen reilulla 6 miljoonalla on välttämätön korjausliike.

Vuosi sitten Kuntaliiton verotuksesta vastaavan kehittämispäällikön Jukka Hakolan mielestä Porin tilanne, jossa sekä asukkaiden keskimääräinen tulo että veroprosentti ovat alle maan keskiarvojen oli ”erikoinen”. (SK 17.10. Esa Keskinen).

Kun kunta yrittää pärjätä normaalia pienemmällä verotusprosentilla, joka lisäksi kohdistuu normaalia pienempään tulokertymään saa paljon normaalia vähemmän rahaa tarpeisiinsa. Tämä Keskisen mainitsema erikoinen tilanne realisoitui nyt syksyllä. Vuoden 2018 tulos painuu väkisin alijäämäiseksi

Tarpeita ja haasteita Porilla on myös ensi vuodelle. Perusturvan lakisääteiset kunnallisesti hoidettavat palvelut vaativat osansa ja erikoissairaanhoidon ilmoittamat ensi vuodellekin reippaasti nousevat menot on katettava.

Koulutuksessa me Lasten ja Nuorten kaupunki olemme jääneet perusopetuksen opetustuntien osalla sekä Satakunnan, että valtakunnallisen keskiarvon alle ja kahden suurlukiomme ylioppilaskirjoitustuloksetkaan eivät ole erityisen mairittelevia. Katsoimme, että jotain on tehtävä, jotta tämäkin alavireinen tilanne edes opetustuntien osalla lähestyisi valtakunnallista keskiarvoa. Asiaan tekemämme 0,5 miljoonan euron lisäpanostus ei ole riittävä, mutta taloustilanteeseemme nähden niukan kohtuullinen. Sen joka tätä panostusta vastustaa kannattaisi ehkä harkita, ennen kuin puhuu Porista nousevana Satakunnan koulutuskaupunkina.

Investointipuolella me Pori-sopimusryhmä halusimme pienentää Yyteriin suunnattua määrärahaa 900000 eurosta 500000 euroon. Katsoimme, että nyt saa Yyterin sannoilla kallis korkealentoinen olosuhdearka arkkitehtuuri väistyä luontoa kunnioittavien ja maisemaan sopivien toimivien kunnallisteknisten ratkaisujen tieltä. Säästyneillä rahoilla voi mm. hoitaa retkeilyreitit parempaan kuntoon.

Mutta takaisin mainitsemaani poliittiseen pelitilanteeseen. Pelikentällä on varmasti tänä iltanakin sähinää. Peliväline, Porin hankala taloustilanne on edelleen kentällä ensi vuoden aikana tulevine uusine haasteineen. Me politiikan pelisankarit päätämme, käymmekö rehellisen päättäväisesti itse ongelman kimppuun, vai onko pisteiden keruu pelikentällä nahistelemalla tärkeämpää.

Kun Pomarkun pieni seurakunta oli liittymässä Porin seurakuntayhtymään ja neuvotteluissa pohdittiin liitoksen taloudellisia vaikutuksia, totesivat he tilanteensa näillä sanoin ”rahaa meillä ei ole, mutta rakkautta”.

Tänään, tässä salissa, lauseen ensimmäinen osa varmasti toteutuu, ”rahaa meillä ei ole” mutta se jälkimmäinen ”rakkaus” voi näissä tuoksinoissa olla hakusessa.

Meille poliittisen pelin laitahyökkääjille on usein se tärkein ajatus saada itse henkilökohtaisesti tungettua kiekko maaliin, mutta tiukassa tilanteessa voi syöttö kentän toiselle puolelle olla hyvä ratkaisu.                                                                           

Mitä, jos lähtisimmekin siitä lähtökohdasta, että se ainoa todella tärkeä yhteinen päämäärämme on jokaisen Porin asukkaan hyvinvointi?  Sitä sietää meidän kaikkien pian alkavan joulujäähyn aikana miettiä. 

Simo Korpela