Tulevalla vaalikaudella viranhaltijoiden ja poliittisten päättäjien välistä vuoropuhelua on lisättävä. Isoja asioita valmistelevissa kokouksissa päättäjille on annettava monipuolista ja tarkistettua tietoa eri vaihtoehdoista. Virkamiehillä pitää olla myös tavoite toimia enemmistön tahdon suuntaisesti. Härkäpäinen ”asiantuntijana minä tiedän parhaiten” mentaliteetti ei tue demokraattista päätöksentekoa.

 Kaupunginvaltuustolle on myös saatava enemmän sitä valtaa, jonka äänestäjät sille vaaleissa antavat.

Lastensuojelussa, vanhustenhuollossa ja vammaisten palveluissa pitää Porissa saada aikaan pikaista parannusta.

Lapsiperheet ovat tulevaisuutemme tärkein voimavara. Heidän palveluidensa pitää olla monipuolisia ja joustavia niin, että perheillä säilyy riittävän reilu mahdollisuus päättää omista asioistaan. Lähikoulujen tappolinja pitäisi jo lopettaa, jättiyksiköissä ongelmat kasaantuvat ja tulokset heikkenevät.

Poriin pitää saada uusia yrityksiä. Oleellisessa roolissa ovat tällöin muun muassa lupaviranomaiset ja tekninen toimi, joiden avoin tiedottaminen ja nopea toiminta ovat välttämätöntä tänne yritystään suunnitteleville.

Yli hallinnonalojen menevä yhteen hiileen puhaltaminen on kaikessa kaupungin toiminnassa menestyksen tae.

Ympäristöasioissa Pori on yleisesti ottaen kunnostautunut, mutta rajansa kaikella. Rannikkomme maisemaa ei pidä tuhota Tahkoluodon yli 40 myllyn tuulipuiston betonimetsällä. Satakunnan Kansassa 18.4. ollut muihin rakenteisiin ja rakennuksiin vertaava havainnekuva osoittaa hyvin selvästi maailmanennätyssuurien 300-metristen jättiläisten todelliset mittasuhteet. Tähän asiaan toivoisi kaikkien puolueiden ottavan kantaa jo ennen vaaleja.

Onko ihmisellä oikeus luontoon? Suomalaiset rakastavat maamme rikasta luontoa, joka tarjoaa paitsi paljon harrastusmahdollisuuksia, myös puhtaan luonnonmaiseman rauhaa.

 Ihmisen ja luonnon välillä pitää vallita järkevä tasapaino. Meille on annettu järki kokonaisuuden hallintaan, ja sitä tulee käyttää sen suuntaisesti, mitä jo Raamatun alkulehdillä todetaan, että meidät on pantu ”viljelemään ja varjelemaan” luontoa.

Tämän päivän kysymys Porissa on, varjeleeko valtava Tahkoluodon edustalle suunniteltu merituulipuisto luontoamme. Kai siinä hiilijalanjälki pienenee, kun energia temmataan tuulesta, joskin massiivinen rakennusurakka myös osaltaan taatusti sitä lisää.

Mutta entä merenrantamme luonnonmaisema. Yli 300 metriin kurkottavat jättiläiset massiivisine jalustoineen pilaavat täysin totaalisesti rantojemme merimaiseman. Reposaaren pääkadun maisemassa huitovat myllyjen lavat ilmaa, ja ranta-asukas voi enää tuijotella merimaiseman sijasta betonimetsää jossa pyörivät levottomasti yli satametriset myllyjen siivet. Lentoliikenteen takia tuleva valomeri jättää tähtien tuikkeen varjoonsa.

On turha kuvitella, että muutaman kilometrin etäisyys kuittaisi maisemallisen haitan. Horisontin taa eivät myllyt kovinaan äkkiä jää. Laskennollisesti 300m korkeuteen kurottuva kohde näkyy 62 km päähän merenpinnan tasolta katsottuna ja kun tuulivoimalan varren napakorkeus on 175m se näkyy 36 km päähän ja kauemmas, jos noustaan merenpinnan tasosta.

Satakunnan Kansan havainnekuvan katsottuaan jokainen varmasti ymmärtää, miten järkyttävän massiivisia voimalat ovat muutaman kilometrin etäisyydeltä nähtynä. Siinäkin kuvassa myllyn suhteutettu korkeus oli ”vain” 250m ei 300m.

Jos tällainen jättivoimala aiottaisiin sijoittaa vaikka suunnitellun Kirjurinluodon kylpylän tontille, en olisi lainkaan huolissani. Yksikään porilainen valtuutettu ei kerta kaikkiaan uskaltaisi asiaa puoltaa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse kuin ehkä muutaman tuhannen ihmisen päivittäisestä haitasta.

Kysymys kuuluukin, olemmeko valmiit pilaamaan Reposaaren seudun ihmisten luonnonmaiseman sanomalla, että teemme tässä hyvän ympäristöteon, ja kaupungin kassaankin kilahtaa rahaa. Työttömyyden torjuntaan tulevat vaikutukset ainakin riippuisivat aika paljon tulevien työntekijöiden ja alihankkijoiden valinnoista. Näissä ulkomaisen tarjonnan osuus on kasvanut ripeästi.

Jokainen poliittinen taho joutuu nyt tässä asiassa miettimään, mikä on oikein. Pitäisin kohtuullisena, että jo ennen kunnallisvaaleja puolueet kertoisivat selkeästi kantansa. Itse en ole valmis uhraamaan rannikkomme asukkaiden ympäristöä tällaiselle tuholle. Vaikka rantaveteen sijoitus onkin taloudellisesti kannattavampaa. paljon kauempanakin Pohjanlahdella on potentiaalisia tuulipuistojen suunnittelualueita.

Nyt ei saa raha ratkaista. Ellemme anna tässä rannikkomme ihmiselle arvoa, joudumme miettimään, mikä on tulevaisuudessa oma arvomme.

Simo Korpela

Porin kaupunginvaltuuston II vpj

Kristillisdemokraattien Porin osaston ja Satakunnan piirin pj

Olemme liemessä, toteaa toimittaja Hammarberg (SK 28.3.) Porin talouden vuosikatsauksensa päätteeksi.

Ainakin politiikan liemet ovatkin tänä keväänä kiehuneet hellalle monet kerrat, kun kunnallisvaalikuume on saanut yhden, jos toisenkin laittamaan omasta keittolevystään maksimit päälle. Toisiaan on nälväilty ja tölväilty – toivottavasti keittotason puhdistaminen ei vaalien jälkeen osoittaudu liian vaikeaksi.

En käy ruotimaan Hammarbergin varsin osuvaa asiapitoista kirjoitusta, mutta haluan arvioida omalta kantiltani samoja tapahtuneita asioita.

Viime kevään ja kesän virkamiespaniikki oli suorastaan liioitellun tuntuista, mutta juuri kukaan ei halunnut uskoa valtiolta ilmeisen vääjäämättä tuleviin koronatukiin. Kun jokseenkin kaikki kunnat puhuivat karmeista alijäämistään, oli aivan selvää, että valtion oli suoranainen pakko tehdä jotakin.

Kun THL heitti hurjat jopa yli 10000 sairastuvaa/päivä ennusteensa, poliitikkojen oli pakko reagoida asiaan, ja nyt koronaepidemian kasvu on saatu Suomessa tasaantumaan. Pelottelu oli tehokas keino saada suomalaiset uskomaan tilanteen vakavuus, en siitä THL:ää moiti.

Porissa kyllä moitin aikanaan yleisöosastossakin virkamiesjohtoamme liiallisesta paniikkimielialojen lietsomisesta. Heillä näytti olevan vahva tarkoitushakuisuus niin kouluverkon kuin perusturvankin äkkijarrutuksiin. Kouluverkko säästyi, mutta perusturvan kesä ja syksy olivat monelle vanhukselle ja vammaiselle ankeita. Moneen kertaan ehdotettuja lomautuksia ja irtisanomisia ei sentään tehty, ja nyt tilinpäätöksessä syntyvän liki 5 miljoonan euron ylijäämän valossa tuo ei ollut huono päätös.

Missä nyt sitten mennään? Olemmeko liemessä?

Kyllä tulorakenteeltaan köyhä kaupunkimme on aina jonkinmoisessa liemessä. Yksittäinen positiivinen tilinpäätös ei saa tuudittaa meitä siihen uskoon, että tulevaisuudessa kaikki on helppoa.

Kuntatalouden asioita käsittelevän seminaarin yhteydessä eräs asiantuntija ennusti, että soteuudistuksen jälkeen tulevassa pakollisessa kunnallisveron alennuksessa määräytyvä veroprosenttimme olisi 0,5% – yksikköä liian alhainen kattaakseen jäljelle jäävät eli perusturvan ulkopuoliset menot. Se tietäisi 6 miljoonan euron alijäämää, mutta ei sentään noin 15 miljoonaa, joka samalla veroprosentin alennuksella syntyisi, jos tälle vuodelle tehtyä veronkorotusta ei olisi tehty.

Rahaa voi saada tuloja lisäämällä. Varmin keino on houkutella Poriin kannattavia, yhteisöveroja tuovia ja työllistäviä yrityksiä. Bioenergo ja Critical Metals sekä Kirjurinluodon kylpylähanke voivat onnistuessaan nostaa talouttamme merkittävästi. Näiden edistämisestä on virkamieskunnallemme annettava kiitos. Näyttää siltä, että Porikin on oppimassa yritysystävällisyyden edut.

Aina on kuitenkin varmistettava, ettei saapuva yritys kohtuuttomasti pilaa lähiasukkaiden elämää ja ympäristöä. Virkamiesten ja poliitikkojen on osaltaan vahdittava laitoksen päästöjä, melu- ja hajuhaittoja, sekä maisemallisten arvojen säilymistä. Esimerkiksi kylpylän maisemalliset ja parkkipaikkaongelmat sekä liikenteen sujuvuus ja alueelliset liikuntamahdollisuudet pitää turvata osana normaaleja prosesseja. Samalla kannattaa myötävaikuttaa kylpyläpalvelujen laajentamiseen myös tarjottavien fysikaalisten hoitojen ja kuntoutuksen puolelle.

Kevät edistyy ja kesä tulee. Koronarokotukset etenevät. Valo lisääntyy. Pääsiäisen sanoma julistaa meille tulevaisuutta ja toivoa.

Lisätään nämä mausteet liemeemme, niin  – kyllä se siitä!