Sivistystoimen johto on asiantuntijan sanansa sanonut Porin kouluverkkoasiassa. Ajan trendin mukaisesti: suuria yhtenäiskouluja kaikkine lisukkeineen, ja Länsi-Suomen suurin ja komein jättilukio. Trendien tueksi on käytetty tilastoja.

On sanottu, että valheita on suuruusjärjestyksessä kolmea lajia: pikku valhe, iso valhe ja tilasto. Eivät tilastot sinänsä valehtele, mutta kun niistä poimitaan tarkoitushakuisesti vain tiedot, jotka tukevat omia mieltymyksiä, valkoinen muuttuu helposti mustaksi ja musta valkoiseksi.

Tilasto osoittaa, että Reposaaren kouluun pitäisi tulla ykkösluokalle vain yksi oppilas. Sama tilasto osoittaa, että kun pienillä ala-asteen kouluilla opetetaan aina ykkös- ja kakkosluokkia yhdessä, pieni odotettavissa oleva ryhmäkoko onkin 7 oppilasta. Kumpi tilastototuus valittiin, kun asiantuntija esitti kouluverkkoratkaisunsa. Tietysti se, joka tuki koulun lakkauttamisehdotusta. On myös laskettu ja päättäjille esitelty, että Reposaarelainen oppilas maksaa kaupungillemme vuosittain lähes kaksinkertaisen määrän keskiarvoon verrattuna. Sitä ei mainosteta, että Reposaaren vuoksi kaupungillemme  myönnetty vuosittainen saaristolaislisä, 300000€ ylittää reippaasti oppilaista syntyvät lisäkulut.

Tuorsniemen koulu on rakennuksena täysin terve ja oppilaita täynnä. Kuitenkin jättimäinen Klasipruukiin suunniteltu yhtenäiskoulu voisi hyvin nielaista kaikki Tuorsniemen koulunkin oppilaat. Suuri on kaunista, halpaa ja tehokasta sanovat uutta trendiä tukevat asiantuntijat. Toisenlainen yliopistoprofessorin tekemä tutkimus osoittaa, että yli 500 oppilaan kouluissa oppimistulokset heikkenevät ja että pienet yksiköt ovat lapsille parhaita.

Mielestäni valtakunnalliset kokonaismuutokset kertovat totuuden parhaiten. Suomi on jo jonkin aikaa panostanut koulutuksessa yhä suurempiin yksiköihin. Samaan aikaan kansainvälisessä vertailussa PISA- tutkimus osoittaa, että oppimistuloksemme ovat laskeneet kuin lehmän häntä.

Pitääkö Porin seurata trendiä ja rakentaa ylpeydellä ja isolla rahalla ne kaikkein suurimmat ja komeimmat yksiköt, ja todeta, että kyllä me koulupuolen johtavat asiantuntijat tiedämme, mikä on lapsien ja kaikkien oppijoiden etu?

Vai pitäisikö sittenkin uskoa niitä arjen asiantuntijoita, alueen perheitä, heidän lapsiaan ja opettajiaan? Olin viime viikolla Tuorsniemen ja Ahlaisten koulujen vanhempainyhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa. Aivan yksimielinen alueiden perheiden kanta ja vaatimus oli: ”Antakaa koulumme elää”. Antakaa lastemme kasvaa turvallisessa ympäristössä kohti aikuisikää.

Ala-asteen oppilaiden ei heti tarvitse olla suuren yhtenäiskoulun yläasteen murrosikäisten tapoja matkimassa. Tätä samaa huolta koetaan joka puolella Poria pienissä ja suuremmissakin koulun ja osaltaan myös varhaiskasvatuksen yksiköissä.

Homekouluja ei saa ylläpitää, se on selvä. Mutta onko tosiaan pantava lihoiksi myös kaikki vähänkin pienemmät, ehkä hieman vanhanaikaiset, mutta terveet koulurakennukset omaavat yksiköt?

Vennamo sanoi aikanaan : ”Kyllä kansa tietää”. Eri asia on kuullaanko kansaa, niitä arjen asiantuntijoita vai ei. Perheet eivät ole umpityhmiä lastensa asioissa. Kyllä he ovat hyvinkin tietoisia siitä, millaisia kouluolot isoissa ja pienissä yksiköissä ovat.

Poliitikot ovat yleensä huolestuneita kannattajiensa äänestyskäyttäytymisestä. Tilastollisesti koululasten perheissä on valtavasti enemmän äänestäjiä, kuin johtavassa virkamieskunnassamme. Tämä jo yli koko Porin menevä sivistystoimen suuruudenhulluus kannattaisi nyt päättäjien toimesta lopettaa, palata perusasioihin ja kuunnella myös asukkaitamme, eivät he kaikki arjen asiantuntijat voi olla väärässä.

Simo Korpela

kaupunginvaltuutettu

Kristillisdemokraattien Porin osaston ja Satakunnan piirin pj. , eduskuntavaaliehdokas