Kun taloudelliset vaikeudet iskevät, johtavat ne ikäviin seuraamuksiin niin valtion hallinnon, hyvinvointialueiden, kuin kuntienkin päätöksissä. Verot ja maksut nousevat ja palvelut heikkenevät. Ylivelkaantuneisuus uhkaa.

Satakunnan hyvinvointialueella alkuvuodet menivät niin, että velkaa kertyi noin sata miljoonaa euroa. Aika harva oli tyytyväinen palvelu-uudistuksiin, joita yritettiin runnoa läpi raakileina ja kiireisellä aikataululla. Hyvinvointialueemme useat työntekijät kokivat, että heitä ei paljon kuunneltu, kerrottiin vain, mitä pitää tehdä.

Arviointimenettelyyn joutuminen, valtiovallan ohjeet ja alueemme johdossa tapahtunut muutos antoivat sysäyksen työilmapiirin paranemiseen. Työntekijöiden yhteistyö ylhäältä alas asti toimii nyt hyvinvointialueellamme ihan kohtuullisesti.

Isot muutokset kuntien sotepisteissä tarjottavissa palveluissa ovat usein tapahtuneet ilman, että kunnat olisivat päässeet reilulla tavalla vaikuttamaan asioihin.

Nyt on räjähtämässä kiinteistöpommi, kun hyvinvointialueen vuokrausvelvoite sote- kiinteistöihin päättyy kuluvan vuoden lopussa. Muutos suhteellisen korkeasta vuokratulosta siihen, että rakennus tai sen osa jääkin yhtäkkiä korvauksetta kunnan omiin käsiin, rassaa kuntataloutta aikamoisen pahasti.

Osat ovat todella vaihtumassa. Kun hyvinvointialue aiemmin kerjäsi alhaisempia vuokria, kunnat ovat kauhuissaan nyt, kun eivät saa toisista kiinteistöistään enää mitään.

Tällainen tilanne avaa kuitenkin myös hyvän mahdollisuuden reaalitason yhteistyölle vaikkapa siinä, miten hyvinvointialueemme liikkuvat lääkäri- ym. palvelut saadaan toteutettua sopivissa sisätiloissa.

Satakunnan kunnat, hyvinvointialueet ja maakuntaliitto ovat valmistelleet yhteisen strategian, joka Porin osalta hyväksyttiin 22.9. kaupunginvaltuustossa. Jos strategiapaperin yhteistyötavoitteet toteutuvat kaikilla tasoilla, saadaan lähipalvelujen kattavuus paljon paremmin toteutettua.

Pohjois-Satakunnassa on hyvä esimerkki mahdollisuuksista. Karviassa asuva lääkäri tarjoutui osa-aikatyöhön paikkakunnan kiinteistössä ja hyvinvointialueemme otti tarjouksen vastaan.

Ei olla kateellisia karvialaisille vaan annetaan hyvän jatkua. Mahdollisuuksia on, käytetään ne. Muistetaan, että kyseessä ovat aivan samat ihmiset, joista kaikilla osapuolilla on palveluvastuu.

”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”
Suvivirrellä on juhlistettu koulujen kesäloman alkamista ties kuinka kauan. Se antaa monelle
riemukkaan tunteen vapaan alkaessa ja luonnon valmistautuessa puhkeamaan täyteen
kukkaansa. Moni kokee myös Jumalan luomisvoiman ilmentymänä kauniin luontomme ihmeet.
Kun valtaosa nuoristamme edelleen haluaa rippikoulussa tutustua kristilliseen uskoomme, eikö
ole ihan demokraattista, että heille tarjotaan mahdollisuus myös suvivirren säveleisiin.
Lauri Ojala (SK 20.5.2025) haluaisi kuitenkin kitkeä kevätjuhlien kukkapenkistä suvivirren
pois.
Kaikilla meillä on taipumus yrittää saada toisten elämänkatsomus omamme kaltaiseksi, mutta
sitä en voi ymmärtää, että suvivirsi voi haavoittaa niin pahasti ihmisen mieltä, että se pitäisi
valtaenemmistöltä kieltää.
Jos ihmisen vakaumus on, että mitään ylempää auktoriteettia ei ole, niin miksi Jumalan
auktoriteettiin viittaaminenkin loukkaa?
Toimin koko virkaikäni Meri-Porin lukion opettajana, mutta en tiedä yhtään opiskelijaa joka
olisi pahoittanut mielensä joulupukin esiintymisestä joulujuhlassa. Kukaan ei sanonut, että
koska todellista joulupukkia ei ole, en halua sellaista edes nähdä.
Ollessani kerran juuri ennen joulua Abu Dhabissa, soitettiin siellä ison muslimimaan
tavaratalossa hyvin kuuluvasti englanninkielisiä selkeän hengellisen sisällön omaavia
joululauluja. Sheikit vaimoineen ja muu väki kävi ostoksilla ihan rauhassa ja häiriintymättä
vieraasta tarjonnasta.
Miksi suvivirren kuulemisen pitäisi Suomessa loukata sitä, joka uskoo, ettei kristinuskon
Jumalaa ole olemassa?
Ellei hän sitten halua ajatella niin, että koska minä en usko, niin kenenkään muunkaan ei tule
saada mitään virikkeitä uskolle.
Mielestäni eduskuntamme päätös siitä, ettei suvivirttä tule kieltää, eikä sen käyttöä
kevätjuhlassa rajoittaa on demokraattinen ja oikea.

Hyvinvointialueuudistusta on viety Satakunnassa läpi uudistukselle laadittua valtakunnallista
teoriamallia mahdollisimman tarkasti noudattaen.
Jäykkä hallintorakenne ja sotilaallisen autoritäärinen johtaminen ovat ajaneet tehokkaasti Sata-
soten tunnuksen käärmettä pyssyyn.
Tässä pyssynpiipussa on vain kovin vähän tilaa ihmisille, olivatpa he hyvinvointialueemme
työntekijöitä tai piiputtavien palveluidemme asiakkaita. Kaikkein ahtaimmalle ovat joutuneet
pienimpien paikkakuntien asukkaat.
Vastavalittu sote-johtajamme Tero Mäkiranta on useaan otteeseen luvannut
henkilöstöhallintoon kaikkien tasojen työntekijöitä kuulevaa ja neuvottelevaa asennetta.
Keskustelimme kristillisdemokraattien kevätkokouksessa 10.5. hyvinvointialueestamme ja
halusimme kaikki uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vaikka talouspaineet ovat kovat, kuntia,
työntekijöitä ja asukkaita kuulemalla moneen ongelmaan voi löytyä parempi ratkaisu.
Kuluvalla valtuustokaudella hyvinvointialueemme lautakunnat ovat saaneet eteensä jo
valmiiksi tehtyjä päätöksiä, joita on melko turha merkitä tiedoksi tai voivotella.
Uudella ja paljolti uusiutuneella aluevaltuustolla on kaikki mahdollisuudet tuoda vihdoin
neuvonta- ja päätösvaltaa sinne, missä on paikallista ja tehtäväkohtaista asiantuntemusta.
Kun lautakuntarakennetta ja niiden tehtäviä nyt uudistetaan, pitää aluehallituksen pyytää
lautakunnilta lausunto asioiden valmisteluvaiheessa, eikä sitten, kun valmis päätös on jo tehty.
Vain tällä tavalla toteutuu paikallisten asukkaiden ja asiantuntijoiden aito kuuleminen.
Oikeusministerimme asetti sote-palveluissa ihmisen rahan edelle. Kunhan vielä asetamme
ihmisen kaiken turhan pomottamisen ja politikoinnin edelle, hyvä tulee.

Alla oleva 31.8.2015 annettu tuulivoimarakentamisen suunnitteluohje on edelleen voimassa:

”Porin kaupunginvaltuusto päättää antaa tuulivoimarakentamiseen liittyen suunnitteluohjeen, jonka mukaisesti minimietäisyys yli yhden (1) MW:n tuulivoimalasta vakituiseen tai vapaa-ajan asuntoon on vähintään 2000 metriä.”

Kun valtuusto Porin kaupungin ylimpänä päättävänä elimenä antaa selkeän ohjeen, niin luulisi, että sitä asiaan liittyvässä kaavoituksessa noudatetaan.

Maanantain 7.4. valtuustokokouksen kaavoituskatsauksessa selvisi, että selkeää suunnitteluohjetta ei edelleenkään ole Ahlaisten  Lammin alueen suhteen noudatettu.

Ohjeen tultua voimaan annettiin ymmärtää, että päätöksen tekohetkellä jo kaavoituksessa vireillä olleet hankkeet viedään kaavoituksen osalla loppuun. Näin tehtiin Lammin puistollekin, mutta päätös kaatui Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa asian valmistelussa ilmenneen jääviysongelman takia.

Nyt on kuitenkin vanhaa soppaa alettu keittää uudelleen. Kyseessä on täysin uusi kaavasuunnittelu, eikä vireillä olevan hankkeen tuuppaaminen loppumetrien yli.

Mitään poikkeuksellisia syitä ei nyt ohjeen rikkomiseen ole. Vanhat suurpuolueiden pomojen tai kaupungin virkamiesten mahdolliset lupaukset eivät uutta valtuustoamme koske. Valtakunnallisestikin ollaan jo valmistelemassa samaa 2 kilometrin rajaa kaikkia kuntia koskevaksi, ja Porin lisäksi moni muukin kunta on jo ennakoivasti ottanut sen käyttöön.

Lammin tuulipuistoalue on erittäin ahdas ja 14 voimalan ohjeen mukainen sijoittaminen sinne on jokseenkin mahdotonta.

Kun valtuustossa kysyin kaavoittajalta, aikovatko he noudattaa saamaansa suunnitteluohjetta niin, että kaikki tuulivoimalat ovat vähintään 2 kilometrin etäisyydellä asutuksesta, sain mielenkiintoisen vastauksen: ”…he tahtovat kokeilla…”

Ymmärrän hyvin, että tuulivoimayhtiöt haluavat kokeilla, josko kuitenkin saisivat diilinsä.

Omien kaavoittajiemme kohdalla en halua ymmärtää mitään ”kepillä jäätä” kokeiluja. Kaavoittajilla on yksityiskohtaisen selvä Porissa korkeinta valtaa käyttävän toimielimen antama suunnitteluohje. Miksi sitä ei vieläkään noudateta?

Kysyy

Simo Korpela

Riidellä on osattu Satakunnan hyvinvointialueen ensimmäisellä toimikaudella. Aluevaltuuston puheenjohtaja pakotettiin eroamaan ja Sote- johtajalle tuli liian kuuma poliittisen päällystakkinsa alla. Sovittelevana rauhantekijänä tunnettu kokoomuksen Kari Hannuskin totesi haastattelussaan (SK 1.3.2025) ettei halua enää aluevaltuustoon: ”Olen yhdyskuntapalvelukseni tehnyt” kertoo paljon kuluneesta vaalikaudesta.

Koko valtuustokauden oli kova kiire, ja samalla kuitenkin asiat polkivat paikallaan. Kaunis ajatus lautakuntien ja valtuuston kattavasta roolista kaikkien Satakunnan kuntien peruspalvelujen turvaamisessa vesittyi täysin.

Sote-uudistuksen kehittelyn ytimestä tullut Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö kertoi sotejohtajana alaisilleen ja aluehallitukselle selvät suuntaviivat ratkaisumalleista, joihin oli pyrittävä. Kun aluehallituksen tietämys oli pääsääntöisesti vajavaisempaa, on selvää, että hallituksen jäsenet tyytyivät vain myötäilemään tehtäviä linjanvetoja.

Teoria ja käytäntö poikkeavat lähes aina toisistaan. Vaikeuksien kasaantuessa suorittavan henkilökunnan todelliset erityisosaajat yrittivät saada äänensä kuuluviin, mutta oli jo myöhäistä. Tästä kertoo Hannuksenkin mainitsema 15 johtajan kokemukseen perustuva kriittinen näkemys johtamisesta.

Toteutunut johtoketju oli armeijamaisen selkeä. Esittelijältä ensin aluehallitukselle ja siitä sopivassa määrin ryhmäkurin höystämänä aluevaltuustolle. Päätöksiä tehtäessä ei lautakuntia juuri kuultu. Näillä olisi kuitenkin ollut juuri päätösten valmisteluvaiheessa omalta toiminta-alueeltaan laajin paikallistason tuntemus ja tieto.

Nyt valitaan uusi sotejohtaja ja uusi aluevaltuusto. Tässä tilanteessa tarjoutuu aito mahdollisuus myös uuden toimintakulttuurin luomiseen.

Mitä, jos jokainen johtaja aivan ylhäältä aivan alas saakka kuuntelisi alaisiaan ja pyrkisi yhdessä etsimään ratkaisuja?

Mitä, jos inhimillinen hätä ja todellinen tarve asetettaisiin aina tilastotavoitteiden ja teorian edelle? Esimerkiksi vanhuspalveluissa tehostetun palveluasumisen lisääntyvä tarve ei todellakaan poistu toteutetulla hoitopaikkojen vähentämisellä. Sairaalassa makuuttaminen, jatkuva hoitopaikkojen vaihtaminen, tai pakotettu kotihoito eivät ratkaise ongelmaa, eikä se ole edes taloudellisestikaan kannattavaa. (Vrt. Markus Halminen, SK mielipide 9.3.2025)

Mitä, jos kaikkien parhaaksi koituva yhteistyö voisi toteutua myös kuntien ja hyvinvointialueen rajapinnassa? Lakisääteinen kunnille ja hyvinvointialueille yhteinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen velvoite on edelleen voimassa. Se voisi toteutua terveysongelmien ennaltaehkäisyssä, vapaaehtoisjärjestöjen tukemisessa ja vaikka vuokrasovittelussa niin, että joka kunnassa olisi edes yksi sotepalvelujen kiinteä toimipiste!

Mitä, jos paljon toistettuun vaatimukseen, että aluevaltuutettujen pitää riisua pois oma kuntahattu, lisättäisiin vielä uusi kohta: Poliittisten dogmien ja puoluepamppujen luoma ryhmäkurin kireä puoluepipo pois päästä?! Tämä helpottaisi monen kohdalla sitä Lähdeniemenkin pääkirjoituksessaan (SK 8.3.2025) toteamaa valtuutetuille yhteistä ikävää tunnetta, että asioihin ei pysty vaikuttamaan.

Vain aidolla ja ennakkoluulottomalla  puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä voimme luoda uutta!

”Vihreä siirtymä on puhdasta bisnestä ja silmänkääntötemppu”

Näin toteaa Jaakko Jäntti mielipidekirjoituksessaan (SK-LS 17.2.2025)

Ensimmäisestä väitteestä olen tarkalleen samaa mieltä. Se, tuleeko Meri-Poriin oikea vihreän siirtymän keskittymä, on täysin bisneksistä kiinni. Suurteollisuuden sijoittaja ei tee ainuttakaan investointia, ellei ole tarkkaan laskenut sen taloudellista kannattavuutta.

Kaupunkimme johtavat virkahenkilöt ovat tehneet esimerkillistä työtä hankkiakseen uusia yrityksiä erityisesti Kaanaan ja Mäntyluodon suunnalle. Varauksia ja suunnitelmia on iso nippu, mutta toistaiseksi yksikään vihreän siirtymän investoija ei ole näyttänyt lopullista vihreää valoa teollisen laitoksen rakentamiselle. Ensimmäinen iso merituulivoimalakin jäi investoijien puuttuessa tekemättä, vaikka siihen olisi saatu 30 miljoonan euron valtion rahoitus.

Keskustelin Fingridin vihersiirtymälle myönteisen asiantuntijan kanssa nykyhetken tilanteesta, ja hän totesi omana mielipiteenään, että kyllä se siitä lähtee vielä kunnolla liikkeelle – mutta vasta ensi vuosikymmenen alussa. Vähän on tuo pitkä aika odotella – kun se on samaa odotusta, jota Porikin on teollisuusalueillaan jo monet vuodet harrastanut.

Vihreä siirtymä on todella bisnestä, joka alkoi tuulienergiassa valtiovaltamme massiivisella syöttötariffituella, mikä sentään lopetettiin vuonna 2017. Vanhoja sovittuja sopimustariffeja maksetaan silti edelleen kunkin projektin sopimusajan loppuun saakka.

Kun tuulienergiabisnekset ovat nyt muuttuneet isomman riskin kohteiksi ja uudet tuulipuistot syövät toistensa kannattavuutta (ilmiölle on jo keksitty nimikin: kannibalismi!) on erityisesti merellä tullut hiljaisempi aika.

Maalle rakennettaessa on Jaakon mainitsemia puhtaan energian silmänkääntötemppuja käytetty vihreän siirtymän tuuli- ja aurinkovoimalaprojekteissa. Kuitenkin se joka saa jättituulimyllyn lähes takapihalleen tai heti aidan taakse kymmenien hehtaarien aurinkopaneelikentän jaksaa tuskin ymmärtää kauniita luonnonsuojelullisia puhtaan energian perusteluja. Kyllä siinä jokaisella silmät avautuvat kun oma luonnonympäristö on täysin pilalla.

Porin kaupungin ongelma on, että vihersiirtymän jonkinmoisessa pysähtyneisyyden tilassa vedyn ja siitä valmistettavien jatkotuotteiden teko ei kerta kaikkiaan ole nyt kannattavaa. Sijoittajien investointipäätökset ovat tulevaisuuden sumussa. Energiayhtiömme taas olisi ollut saamassa merkittäviä lisätuloja juuri näistä projekteista.

Pori Energiasta on nyt myyty 49% osuus, ja kaupungin kassaan siitä tulee satoja miljoonia euroja.  Kaupunkimme johdon ajatus on ollut rahastoida myyntitulot. Tavoitteena on saada ainakin muutamia vuosia enemmän tuottoja, kuin mitä häviämme Pori Energian tuloutuksen puolittuessa.

Näin voi käydäkin, jos valtuusto ei tee temppuja, vaan pitää silmänsä todellisuudelle auki. Tulevan valtuuston vastuu on todella iso. Ainakin kaksi sudenkuoppaa täytyy välttää.

Toinen sudenkuopista on lähteä väkisin itse rahoittamaan sellaisia yrityksiä, joihin ulkopuolista rahoitusta ei saada. Esimerkiksi jo aikoinaan kyseenalaistamani Porin ja Enersensen telakkadiili ei näytä täällä hetkellä tuottavan kummankaan osapuolen suhteen ollenkaan toivottua tulosta. Se, mihin ulkopuoliset rahoitustahot eivät halua lähteä mukaan on kovin harvoin tuottoisaa.

Edellistäkin pahempi sudenkuoppa on ”rahaa on” – tyyppinen julkinen kerskarakentaminen. Siihen jos hairahtuu, hetken kuluttua rahaa ei olekaan. Tulee muistaa, että kymmenien miljoonien uudisrakennukset tuovat aina vuosipoistoina ja lämmitys- sekä henkilöstökuluina joka vuosi myös useiden miljoonien eurojen jatkuvat kustannukset.

Välttämättömät julkiset investoinnit on tietysti tehtävä. Esimerkiksi tieverkkomme on surkeassa kunnossa ja kirjasto pian pakkoremontin edessä. Kuitenkin sellainen ajatus, että näyttävät, isot investoinnit tuovat houkuttelevuudellaan Poriin niin paljon asukkaita, että heidän verotulonsa korjaavat kaupungin kassan on mielestäni perusteiltaan väärä.

Poriin tullaan ja Pori menestyy vain, jos nykyisillä ja uusilla porilaisilla yrityksillä on tarjota asukkaillemme työtä. Sitä varten tarvitsemme tasokkaita koulu- ja opiskelupaikkoja, sujuvaa kaavoitusta ja avautuvien mahdollisuuksien nopeaa hyödyntämistä.

Vaikka vaalit ja Energian myyntirahat ovat tulossa, nyt ei ole aika unelmahömpälle eikä katteettomille vaalilupauksille. Tärkeintä on huolehtia jokaisen asukkaamme perustarpeista ja elinoloista muulloinkin, kuin vaalipaivinä.

Porin ”Taloudellinen erikoisoperaatio” on nyt suoritettu loppuun ja taistelut tauonneet.

Vajaa puolet Pori Energian alueesta on naapurin toimesta vallattu, mutta itsenäisyys on vielä tallella.

Nyt on jälkihoidon paikka.

Sitä se on erityisesti puolueissa, joiden valta on perustunut tiukkaan sisäiseen ryhmäkuriin ja nyt Pori Energian suhteen asia olikin niin merkittävä, ettei rivejä saatu ampumallakaan suoriksi.

Jälkihoidon paikka on myös siinä, että tehty päätös sisältää sellaisia riskejä, jotka ainoastaan tulevat valtuustot voivat taklata.

Myyntipäätöskeskusteluissa jäi mielestäni kummallisen vähälle se tosiseikka, että on jo päätetty järjestelystä, jossa 100 miljoonaa euroa kilahtaa joka tapauksessa kaupungin kassaan. Pori Energian velat ja korot kuitataan kerralla pois.

Yritin puheenvuorossani sanoa, että eivätkö jo päätetyt 100 miljoonan tuloutukset ja nousseet osinkotavoitteet riitä pelätyn Porin köyhäilyn hillintään. Polhemilta saatava 360 miljoonan rahatukko houkutteli enemmistöä kuitenkin vielä enemmän.

On turha haikailla päätöksen perään – syöty, mikä juotu.

Inna korosti päätöspuheessaan jälkihoidon tärkeyttä. Toivon mukaan tulevat valtuustot ymmärtävät valtavan vastuunsa.

Myyntitulot tulee ehdottomasti kokonaisuudessaan rahastoida, ja rahaston arvo pitää vähintään inflaatiosuojatulla tasolla.

Vaikka rahaa hetkellisesti tulee iso tukku, pitää muistaa, että vain teolliset investoinnit tuovat kaupungillemme tuloja. Kerskainvestoinnit johtavat aina hyvin pitkäaikaiseen taloudelliseen rasitteeseen.

Teollisten investointien osalla tulee hyvin pääsääntöisesti pitäytyä Pori Energian parhaalla osaamisalueella, eikä lähteä rahoittamaan esimerkiksi tällä hetkellä erittäin epävarmoja vihreän siirtymän utopiahankkeita.

Inna ja kaikki virkamiehemme ovat tehneet erinomaista työtä houkutellakseen Poriin uusia yrityksiä ja teollisuutta. Odotukset ovat suuria, odotusaika vaan kovin pitkä. Ne omistajatahot, jotka todella voisivat ryhtyä tekemään toiveistamme totta, näkevät tämän hetken tilanteen itselleen taloudellisesti kannattamattomaksi.

Toivottavasti teollinen suhdannetilanteemme paranee. Uskon, että pysähtyneisyyden aika vielä menee ohitse. Sitä odotellessamme meidän on pidettävä huolta Pori Energian tällä hetkellä olevasta erinomaisesta kunnosta. Osinkovaatimusten pitää olla sen verran kohtuullisia, että kruunjalokiveämme ei näivetetä, vaan pidetään toimintakykyisenä tulevaisuudenkin koitoksiin.

Pori Energiassa ylin päätösvalta on edelleen meillä porilaisilla. Pori tai Pori Energia ei tähän kaadu – ellemme itse niitä kaada!

Satakunnan hyvinvointialueelle valitaan taas keväällä uusi aluevaltuusto. Mihin sitä tarvitaan? Miksi siinä on niin iso 69 valtuutetun joukko?

Kun hyvinvointialueen perustaminen siirsi kaikki sosiaali- ja terveysalan tehtävät pois kunnilta maakunnalliseen organisaatioomme, muutos oli valtava. Jokainen puolue näki silloin tärkeäksi sen, että päätöksenteossa kuuluu koko Satakunnan ääni. Halusimme mahdollisimman tasapuolisen toteutuksen kaikille alueille.

Kuitenkin syrjäseudut ovat edelleen syrjäseutuja, ja sotepalvelut usein vain heikentyneet.

Mitä valtuusto on asiassa tehnyt?

Viime vuonna marras – joulukuun vaihteessa aluevaltuusto ylimpänä päättävänä elimenä todella käveli kaikkien muiden johtajien ja päättäjien yli. Se vaati ja myös sai itselleen päätösvallan palveluverkosta.

Kevätpuolella aluehallitus sitten vain tiedotti, että päätöksessä mainittu käsite palveluverkko olikin lahnaverkko, eli koostui vain muutamasta isosta sotekeskuksesta. Näihin hukutettiin pienempien kuntien terveys- ja sosiaalialan palvelupisteet. Aika näyttää, mitä tämä käytännössä merkitsee. Joka tapauksessa valtuustolla oli edes yritys ottaa vastuuta ja päätösvaltaa sekä kuunnella kipeissäkin ratkaisuissa tasapuolisesti koko Satakunnan ääntä.

Kun pari vuotta sitten päätettiin professiojohtajista, virkahenkilöjohto ei olisi halunnut sijoittaa näitä lainsäädäntömme suosittelemia asiantuntijoita mukaan hallintosääntöömme. Näiden korkean tason asiantuntijoiden tehtävänä oli ja on sopeuttaa suurten muutostemme pullonkauloja niin, että palvelut kehittyvät viimeisen tiedon mukaisesti parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt 16-jäseninen aluehallituksemme myöntyi esittelijän tahtoon, eli esitti professiojohtajien jättämistä pois uudelleen muokatusta hallintosäännöstä. Vain 4 hallituksen jäsentä oli tätä muutosta vastaan.

Silti aluevaltuusto teki selvin numeroin 42-27 päätöksen, joka säilytti nämä virat hallintosääntömme suojassa. Valtuusto näytti valtansa korkeimpana päättävänä elimenä. Monet puolueiden rivivaltuutetut eivät siis halunneet toimia hallituksessa istuvien johtohenkilöidensä mielen mukaan. Minä muiden mukana en halunnut, että kyseiset tärkeät ja kokonaismenoja säästävät virat häivytettäisiin useiden henkilöiden osa-aikaisiksi sivutehtäviksi.

Hallintosääntö suojelee, vai suojeleeko? Kaikkia velvoittavaan hallintosääntöömme on kirjattu kolme professiojohtajan virkaa. Näistä yksi on ollut täyttämättä ja toisen hoitajalle ympättiin sivupesti, joka vie valtaosan työajasta.  Virkajohdolla ja aluehallituksella on nyt tässä asiassa vakava peiliin katsomisen ja korjausliikkeen paikka.

Valtaa ja vastuuta ei valtuustolle tyhjästä anneta, ne pitää olla valmis ottamaan. Tässä mielessä todella toivon, että uudet keväällä valittavat Satakunnan hyvinvointialueen valtuusto ja sen päättämä tuleva aluehallitus tarttuvat vastuullisesti ohjiin, ja pitävät ne käsissään.

Sähköenergian hinnan voi jokainen kilpailuttaa, mutta siirtomaksuja ei. Sähköverkon ylläpitäjä laskuttaa kulunsa siirtomaksuina. Paljonko tämä voi laskuttaa, se riippuu siitä, kuinka paljon verkon haltijalla on ylläpitokuluja. Pori Energia on toiminut sikäli taloudellisesti ja vastuullisesti, että siirtomaksut eivät ole kovin paljon nousseet. Tähän vaikuttaa myös se, että kaupunki ei ole vaatinut yhtiöltään ylisuuria tuloutuksia.

Kuitenkin siirtomaksumme on nyt aivan tapissa valtion asettamaan menoriippuvaiseen ylärajaan nähden. Maksupolitiikassa Pori Energian hallitusta sitoo osakeyhtiölaki, joka vaatii jokaiselta jäseneltä sen, että taloudellisen tuloksen hankkiminen sivuuttaa kaikki muut kriteerit.

Tämä tehtiin aikanaan minullekin selväksi, kun en Energian hallituksessa ollut Oosinselän Lattomerta ja Niittymaata lähinnä olevien tuulimyllyjen kannalla. No, enemmistöpäätöksin rakentamiset on tehty ja jokainen voi jo Porista Raumalle mennessään ”nauttia” näkymistä.

Mäntyluotoon ja Kaanaaseen olemme kaikki odottaneet ja toivomme yhä merkittäviä teollisia investointeja. Toistaiseksi yritykset ovat kuitenkin tehneet vain suunnitelmia ja varauksia. Kun/jos suma aikanaan purkautuu tarvitaan myös Pori Energialta sähkönjakeluun liittyviä merkittäviä panostuksia. Totta kai se heijastuu vähintään tilapäisesti yhteisiin siirtohintoihin myös meille asukkaille.

Osaomistuksen myynti antaisi pelivaraa näiden investointien laajuuteen, jolloin siirtohinnat voivat myös tästä syystä hieman edelleen nousta.

Tämä ei kuitenkaan ollut minulla pääasia, kun aikanaan valtuustossa äänestin myynnin mahdollistamista vastaan. Katsoin, että erilaiset toteutukseen liittyvät riskit ovat liian suuria.

Valtuustomme selvä enemmistö hyväksyi Pori Energian mahdollisen myyntiajatuksen, ja nyt on kaupunkimme korkein johto jo saanut tutkimukset ja ennakkovalmistelut niin pitkälle. että kai niistäkin satsauksista on jo aika nähdä heidän saamansa valtuustolle ehdotettava lopputulos.

Tärkeintä on minusta nyt, että

1. Jokainen valtuutettu saa täyden tiedon suositellusta ostotarjouksesta kaikkine ehtoineen.                                                     

2. Kaupunginhallitus valmistelee ensi vuoden talousarvion sellaiseksi, että siinä ei synny painostavaa ajolähtötilannetta, missä uhataan uudelleen 17 M€ alijäämäisellä budjetilla.                                                                    

3. Kaupunkimme valtuutetuille on tehtävä se täysin selväksi, että myyntitulo rahastoidaan kokonaan, eikä sen peruspääomaa käytetä talousvajeen paikkaamiseen, eikä uusiin rahaa kuluttaviin rakennusinvestointeihin. Jälkimmäinen olisi tyhmää ja edellinen olisi katastrofi               

4.Muistetaan, että päätös – suuntaan tai toiseen – on paljon ensi vaalivuotta tai ryhmäkuria tärkeämpi                            

Ylen tutkimuksen mukaan Satakunnan hyvinvointialueen palveluverkkosuunnitelmassa on 21 lakkautuksen kohteena olevaa terveysasemaa. Alkuperäisistä 27 terveysasemasta jäisi jäljelle vain 6 sotekeskusta. Yksikään muu Suomen hyvinvointialueista ei suunnittele lakkauttavansa näin monta lääkärin tai sairaanhoitajan johtamaa terveysyksikköä.

Naapurimme Pirkanmaa suunnittelee lakkauttavansa 12 terveysasemaa, mikä on valtakunnallisesti neljänneksi suurin määrä. Jäljelle sinne kuitenkin jää vielä 30 nyt toimivista 42 yksiköstä.

Etelä- ja pohjoisrajoillamme olevista hyvinvointialueista Ylellä ei ollut tietoa terveysasemien lakkautussuunnitelmista.

Neljällä Suomen hyvinvointialueista on jo tehty selvä päätös olla lakkauttamatta yhtään terveysasemaa.

Miten tässä Satakunnalle kävi näin?

Ennen aluevaaleja jokseenkin kaikki nykyiset aluevaltuutetut lupasivat olla koko Satakunnan asialla.

Joulukuun 2023 alussa aluevaltuusto päätti, että palveluverkon muutokset pitää tuoda valtuuston hyväksyttäviksi.

Kun sitten ilmeni, että lainaoikeuksien saamiseksi Satakunnalta vaadittiin tarkennettua palveluverkkosuunnitelmaa, lähetettiin suunnitelmana Suomen kattavin lakkautuspaketti. Valtuutetuille kerrottiin lohduksi tällöin, että jokainen lakkautushan vielä käsitellään erikseen, eikä niitä ole pakko kaikkia hyväksyä.

Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että valtuustolle tuotaviksi palveluverkkomuutoksiksi onkin tulkittu vain isoja sotekeskuksia koskevat muutokset. Hyvinvointialueemme korkein päättävä elin, eli aluevaltuusto, saanee tästä vain ilmoituksen seuraavassa kokouksessaan.

Hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhila totesi (SK 3.3.2024), että ”Tämä on ollut kaikille turhauttava prosessi” Totta tuo on ainakin valtuutetun näkökulmasta. Joskus tuntuu, että on viety, kuin pässiä narussa.

Varhila toteaa myös, että muutosohjelman 92 miljoonan euron säästökokonaisuudesta ”palveluverkon osuus on vain noin 13 miljoonaa euroa”. Valtaosan säästöistä suunnitellaan siis tulevan muualta.

Olisiko niin, että säästöjä olisi pitänyt ja pitäisi vielä hakea lisää muualta, kun usea hyvinvointialue ei halua lakkauttaa paikallisia terveysasemiaan ollenkaan?

No, näillä eväin vastuu on nyt johtavilla viranhaltijoilla ja aluehallituksella, jotka näyttävät asioista suvereenisti päättävän!