Hei! Kiva kun pistäydyit vaalisivuillani

Nostot

Simo Korpela FM, Eduskuntavaaliehdokas 2023

Perhesuhteet: Avioliitossa, 5 lasta ja 6 lastenlasta

Harrastukset: Luontovalokuvaus ja kaikkea muutakin luontoon liittyvää: retkeilyn, metsästyksen, kalastuksen ja kullanhuuhdonnan kautta 10-vuotiaana aloittamaani perhosharrastukseen, joka jatkuu yhä…

Luottamustehtäviä: Porin kaupunginvaltuusto, Porin Veden johtokunta, Satakunnan hyvinvointialueen aluevaltuusto, Maakuntavaltuusto, Hiippakuntavaltuusto Länsi-Porin srk-neuvosto ja Porin srk.-yhtymän kirkkoneuvosto- ja valtuusto. KD Porin osaston ja KD Satakunnan piirin pj, KD puoluehallitus

Ajatuksiani eduskuntavaalien 2023 lähestyessä

Suomeen tarvitaan suunnanmuutos, jossa suvaitsevaisuudella ei kiristetä, eikä EU:lle nöyristellä silloin, kun tärkeät kansalliset etumme ovat uhattuina.

Perinteiset kansalliset arvomme ”koti – uskonto – isänmaa” ovat olleet melkoisessa myllerryksessä. Vain viimeisen osalla voin antaa nykyhallituksellemme hyvän arvosanan. Puolustukseemme on satsattu ja ulkopuolisen turvan etsiminen Nato-hakemuksella on näissä oloissa järkevää. Ukrainaa on muistettu ja saisi muistaa enemmänkin.

Kansallisten perusarvojemme tarkoituksellinen murentaminen on tapahtunut suvaitsevaisuuden kirjavan sateenvarjon alla.

Koteja on aina ollut monenlaisia, mutta miksi Suomen selvästi yleisintä miehen ja naisen aitoa avioliittoa ei saisi puolustaa? Muille vaihtoehdoille on kyllä puolustajansa; liputukset, kulkueet ja media. Heitä ei vedetä, eikä tietysti kuulukaan vetää oikeuteen. Toisin käy, jos perinteistä avioliittokäsitystämme joku puolustaa Raamatun sanaan vedoten. YK:n peruskirjan kaikille takaama uskonnonvapaus unohtuu, ja kaikkein oudointa tässä yhteydessä on suvaitsevaisuuden vaatimus, joka siis toimii vain yhteen suuntaan. Moni varoo jo kaikkia sanojaan, ettei vaan rikkoisi ”pyhää suvaitsevaisuutta” kohtaan.

Uskontoja on monia, ja suvaitsevaisuus vaatii kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti. Mikäs siinä, mutta edelleen valtaosa suomalaisista kuuluu kansankirkkoomme tai muihin kristillisiin yhteisöihin. Miksi kouluissa voi vaalia kulttuuriperintöämme, mutta kaikkia aiheita, jotka liittyvät kristilliseen kasvatukseen pitää varoa aina seurakunnan työntekijöiden pitämiä päivänavauksia myöten?

Hyvinvointialueistamme lähes jokaisella on kymmeniä miljoonia euroja alijäämäinen budjetti. Tähän ei syksyllä löytynyt vaadittavaa noin miljardin euron rahaa, koska valtion velkamme kasvoi muutenkin ennätyssuureksi. Kuitenkin samaan aikaan puhuttiin vakavasti EU:n haluamasta metsien ennallistamisesta, ja siihen liittyvästä myös noin miljardin euron projektista. Voi vain kysyä, kumpi on tärkeämpi, ihminen ja hänen terveytensä, vai vihreät arvot? Näin varsinkin, kun metsäprojektin tavoite on ojat tukkimalla saattaa metsää kasvavat suoalueet veteliksi kosteikoiksi.

Suomi on ollut EU:ssa kovin mukautuvainen maa, mutta nyt alkaa mennä liian pitkälle! Valtiollista ja taloudellista itsenäisyyttämme ei saa koskaan antaa pois!

Sekä kunnille, että hyvinvointialueille on annettu vastuu hyvinvoinnin edistämisestä, ja myös rahaa siihen. Kun tehtävä on kahdella toimijalla, yhteistyö on saatava kitkattomaksi, niin että tehtäviä ei pallotella toiselta toiselle. Erityistä huolta pitää kantaa vanhusten, lapsiperheiden ja eri ikäisten mielenterveyskuntoutujien palveluista, koska hyvinvointialueen resurssit ovat kokonaisuutena pienet, ja kunnat ovat kovin uudessa tilanteessa. Valtion kokonaisrahoitus on saatava kattamaan hyvinvointialueen kaikki väistämättömät tarpeet.

Juuri nyt Suomi tuskailee ajoittaisen energiapulansa ja huippukorkean sähkön hinnan kanssa. Uudet kovasti mainostetut uusiutuvan energian ratkaisut eivät tuotakaan keskitalven tyyninä hämärinä pakkaspäivinä juuri mitään. Tuulimyllyt eivät pyöri, ja valoa on aurinkopaneeleihin liian niukalti.

Tulevaisuuden talvien energiaongelmiin on useita toimiviakin ratkaisuja, mutta nyt pitäisi ymmärtää, että käytetään niitä, mitä on. Satakunnassa Fortumin varsin nykyaikaisen ison hiilivoimalan käyttöönotto oli hyvin tarpeellinen väliaikaisratkaisu. Olkiluodon suurvoimalan ongelmien voi vain toivoa nopeasti ratkeavan. Joka tapauksessa nyt ei saa ajaa turvetuotantoamme pikavauhtia alas eikä tappaa pieniä maatalous- ja muita yrityksiä viivyttämällä apua. Tuottajahintoihin pitää saada tarvittava korjaus ja kaikkeen hätäapuun pitää löytyä resursseja.

Valtiona Suomi on tiukassa tilanteessa, mutta ei suinkaan vielä hädässä. Monet ihmiset sen sijaan ovat; kaikki pienituloiset, apua jonottavat sairaat ja vanhukset, sekä monet maatalouden ja muutkin yrittäjät.

Nyt on aika vaihtaa vihervasemmistolainen ideologia käytännön toimiin suomalaisten hyväksi!

Alla vielä erilaisia lähiaikojen poliittisia kannanottojani (lähinnä yleisonosastokirj.) Niistä näkyy, minkälaisten asioiden puolesta olen toiminut. Vilkaisehan myös kuvia -osiosta leikkimielinen kuvalla varustettu runonpatkä politiikan arkipäivästä.

”Niin maailma muuttuu” (Marraskuu 2022)

Tämä Aleksis Kiven näytelmän Nummisuutarit Eskolle todettu juttu: ”Niin maailma muuttuu Eskoseni” on
tullut osoitettua aina ajankohtaiseksi asiaksi.
Sampsa Kataja (SK 18.11.) toteaa, että SDP:n yksinvalta on nyt ohi.
Hiukan vaikea on kumminkin ymmärtää, että noin kolmanneksella valtuustosta voisi olla yksinvalta.
Enemmistöpäätöksiä kun ei sillä porukalla voi tehdä, eikä ole koskaan tehty. Tarvitaan luotettava kaveri, ja se
on menneinä vuosikymmeninä ollut kokoomus.
SDP-KOK dynastia toimi toissa vaaleihin saakka näiden ”akselivaltojen” yhteistyöllä loistavasti. Kyse oli
kaksinvallasta, johon muilla ei ollut kovin paljon sanomista. Jos kuitenkin tässä kaksikon keskinäisessä
vallanjaossa kokoomus jäi pahasti tappiolle, silloin voidaan puhua SDP:n yksinvallasta. Apupuolueena
olemisen kokemus ei kenenkään vallanjanoa tyydytä.
Kokoomuksen kannalta melko huonosti menneiden toissa vaalien jälkeen vallanjaon akseli murtui. Monen
mielestä kokoomus asetti luottamuspaikkojen jaossa niin kovat vaatimukset, että jäi lopulta ihan yksin. Tästä
seurasi osittainen asemasotavaihe, jossa kokoomus mm. jättäytyi laaditun valtuustosopimuksen ulkopuolelle.
Viime vaalien jälkeen parivaljakko sopi taas samaan tekniseen vaaliliittoon mutta nyt ei Wahlman
demaripomona ole katsellut oikein hyvällä kaupunginhallituksen sisäistä paikkajakoa, jossa yksi paikka siirtyy
jälkimmäiselle kaksivuotiskaudelle kokoomuksen hallintaan. (SK 17.11.).
Yksinvalta virtaviivaistaa ja nopeuttaa päätöksentekoa, mutta on äärimmäisen epädemokraattinen tapa toimia.
Aloittava kaupunginjohtajamme Lauri Inna totesi valitsemisensa jälkeen nöyrästi, ettei voi tehdä yksinään
mitään. Sujuva yhteistyö ja tiimihenki muun virkamiesjohdon kanssa on välttämättömyys.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, SDP:n Arja Laulainen on korkeiden virkamiesten esimies. Wahlmanin
sanoin :” Kaikki riippuu siitä, millaista linjaa hän vetää ja johtajat tekevät sen mukaan.”
En usko, että Arja Laulainen edes pyrkii siihen, että hän yksinvaltaisesti johtaisi kaupunkia ja määrittelisi sen
kehityksen suuntaviivat.
Emme ole Wahlmanin toivomassa pormestarimallissa, jossa poliittisesti valittu valtuutettu – pormestari – voi
todella ottaa ohjat käsiinsä ja määrittää ainoan oikean suunnan.
Porissa kaupunginjohtaja johtaa virkamieskunnan toimintaa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja taas pyrkii
ennen kaikkea noudattamaan kaupunginhallituksen ja valtuustomme linjauksia ja välittämään niitä
virkamiehistölle.
Vaikka maailma muuttuu, toivon että kunnallisen demokratiamme perusteet säilyvät. Viime aikojen Porin
poliittisen ilmapiirin muutokset ovat mielestäni tässä suhteessa terveitä.

Kunnilla ja hyvinvointialueella on yhteinen vastuu (Lokakuu 2022)

Vastuutaan on joskus vaikea pakoilla.

Jaettu vastuu tekee kuitenkin pakenemisen paljon helpommaksi. Kumpikin taho voi vierittää velvoitteet toiselle osapuolelle perustellen, että sinnehän se vastuu lopulta kuuluu. Tällaista tapahtuu kuntaelämässä, kun asukkaan tarpeisiin ei suoraan vastata, vaan ohjataan hänen asiansa kiertoon luukulta toiselle.

Satakunnan hyvinvointialueelle siirretään ensi vuoden alussa vastuu kaikista alueemme sosiaali- ja terveyspalveluista. Suunnitelmissa on ”yhden luukun periaate”, jossa asiakasta ei pompotella paikasta toiseen, vaan hoidetaan hänen asiansa palveluketjussa loppuun saakka.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisvastuu on hyvinvointialueella, mutta mitä tarkoittaa lain kohta, jossa todetaan, että kunnilla on velvoite toimia alueellaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Tämä Hyte-velvoite muodostaa rajapinnan hyvinvointialueemme ja kuntien välille. Tavoitteellisella yhteistyöllä toteutettuna kokonaisuus voi toimia mainiosti.

Mutta entäpä, jos hyvinvointialue katsoo, että iso osa vaikkapa hoidettavien vanhusten ja vammaisten kulttuuri-, liikunta- ja muusta virkistystoiminnasta kuuluu kunnille, kun kunnat taas näkevät kokonaisvastuun näistä ihmisistä langenneen Satakunnan hyvinvointialueelle.

Useasti kuulee mietittävän sitäkin, miksi kunnan kannattaa yleensä satsata hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, kun siitä saatavat taloudelliset hyödyt valuvat koko sote-alueemme laariin.

Jos raha saa ratkaista, on iso vaara, että asiakkaan tarpeet putoavat vastuun pakoilijoiden rintamalinjojen väliin.

Yyterissä pitämämme Sote-yleisötilaisuuden voimakas yhteinen toive oli, että niin jokainen kunta, kuin maakuntamme yhteinen hyvinvointialuekin tunnistaisi omat täysimääräiset vastuunsa. Silloin kun ei painoteta nimenomaan toisen osapuolen vastuita, yhteistyö rajapinnassa voi toimia.

Apua tarvitseva lapsiperhe, syrjäytynyt nuori, henkisesti tai fyysisesti sairastunut aikuinen, hoivan tarpeessa oleva vanhus ja hänen väsyvä omaishoitajansa, köyhyysloukkuun pudonnut ihminen – Satakunnassa he kaikki, ja muutkin avun tarvitsijat, ovat omalla hyvinvointialueellamme ja omassa kunnassaan.

Eikö meidän kaikkien tulisi vain yksinkertaisesti pitää omistamme huolta?

Simo Korpela

KD Satakunnan piirin pj

Markku Parkkali

KD Satakunnan piirisihteeri

Tiina Tuomela

KD puolueen II vpj

Kristillisdemokraateilla on oma arvopohjansa ja oma politiikkansa! (Elokuu 2022)

Toimittaja saa toki tehdä omia arvioitaan jokaisen puolueen vetämästä politiikasta, mutta hieman kohtuuttomalta
tuntui kristillisdemokraattien arvioitu yleinen suuntautuminen vasemmistoleiriin (Sakari Muurinen, SK 31.5).
Emme ole sosiaalidemokraatteja, emmekä kokoomuslaisiakaan, vaikka olimmekin juuri aluevaaleissa teknisessä
vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Teemme yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa tapaus- ja asiakohtaisesti, emme
puolueblokkirajoja noudattaen.
Kun kirjoitan tätä, en tiedä, ketkä ovat hakemassa Porin kaupunginjohtajan virkaa enkä ole näin ollen voinut tehdä
mitään – varsinkaan puoluesidonnaista – päätöstä siitä ketä tulen itse lopputilanteessa kannattamaan. Näin on varmasti
muidenkin kristillisdemokraattien valtuustoryhmän jäsenien osalla. Isojen puolueiden harrastamaan ryhmäkuritouhuun
emme ole koskaan lähteneet, emmekä lähde nytkään.
Haluamme Poriin parhaan mahdollisen kaupunginjohtajan ja meidän kantamme tulee ratkaisemaan aivan muut tekijät,
kuin mikään puoluesidonnainen politiikka.

Satakunnan hyvinvointialueen lautakunnille taattava riittävä toimivalta (Toukokuu 2022)

Hyvinvointialueemme lautakuntien elinkaarimalliin perustuvat toimialueet vastaavat kaikista
alueemme sosiaali- ja terveyspalveluista. Suuret, 16-jäseniset lautakunnat haluttiin siksi että
koko maakunnan alueelta saataisiin mukaan osaavia jäseniä takaamaan toimiva alueellinen
tasa-arvo.
Aluevaltuusto joutui palauttamaan uuteen valmisteluun ne hallintosääntöuudistuksen kohdat,
joissa määriteltiin lautakuntien tehtävät. Nämä ”tehtävät” oli nimittäin määritelty niin
epämääräisen suppeiksi, että lautakunnan kontolle olisi lähinnä jäänyt seurata sivusta, miten
toimialuejohtaja ja aluehallitus asioista päättävät.
Uudistettu hallintosääntö antaa nyt lautakunnille lisää toimivaltaa, mutta vieläkään lautakunnat
eivät esimerkiksi voi itsenäisesti päättää saamiensa budjettivarojen käytöstä. Alun hässäköissä
tämä voi olla tarpeellistakin, mutta lopullisena ratkaisu on huono.
Demokraattisesti valittu ja maantieteellisesti laaja-alainen lautakunta voi varmasti päättää
parhaiten tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä Satakunnassa. Tätä
oikeutta ei saa viedä. Esittelevien virkahenkilöiden tulee ottaa vahvasti huomioon lautakunnalta
tulevat huomiot ja esitykset.
Hyvinvointialueemme johtaja valittiin virkaansa 6-vuotiskaudeksi, ja jos samanlainen järjestely
toteutettaisiin muidenkin johtavien virkahenkilöiden osalla, lisäisi tämä turvallisuutta valittujen
henkilöiden sopeutuvuudesta tulevaisuuden tehtäviinsä. Tämä koskee myös yhteistyökykyä
lautakuntien kanssa.
Kristillisdemokraattien Satakunnan piirin kevätkokouksessa Porissa 21.5. keskustelimme ja
olimme yhtä mieltä näistä hyvinvointialueemme tulevaisuuteen vahvasti liittyvistä asioista ja
haluamme ne tässä tuoda esille.

Simo Korpela
Kaupungin- ja aluevaltuutettu
Ikääntyneiden palvelujen aluelautakunnan jäsen
Kristillisdemokraattien Satakunnan piirin pj
Markku Parkkali
KD Satakunnan piirisihteeri

Ajat muuttuvat – mutta lippu salkoon! (Toukokuu 2022)

Olen asunut 1980-luvulta saakka omakotitalossamme Viasvedellä, mutta tunnustan, että vasta nyt äitienpäivänä
vedimme Suomen lipun omaan salkoon. Aikomus oli toimia paljon aikaisemmin, ja etsiskelin jo
kotimetsästämme sopivaa suoraa ja pitkää männynrunkoa lipputangoksi.
EU-kansanäänestys, ja sen tulos liittyä Euroopan Unionin jäsenmaaksi sai minut kuitenkin suivaantumaan siinä
määrin, että lopulta se lipputankokin jäi hankkimatta. Ajattelin, että mitä sitä enää liputtamaan, kun itsenäisen
valtiomme suvereeni päätösvalta näin rapautui, ja lopulta ehkä syntyisi Euroopan Yhdysvallat- tyyppinen
liittovaltio, jossa lippuna olisi EU:n tähtiympyrä.
Ihan pahimmalla tavalla ei toki meille ole EU:ssa käynyt. Kuitenkin Matti Wikbergin ja Tapio Raunion
tutkimuksen mukaan vuosina 1995-2015 aikana tehdystä lainsäädännöstämme 17,8% sisälsi sidoksen EU:hun.
Näin ollen noin joka kuudes laeistamme ja asetuksistamme on säädetty EU:n ohjeiden ja direktiivien
mukaiseksi. Liittovaltioajatuksillakin näyttäisi olevan edelleen Euroopassa aika vankka kannattajakuntansa, kun
hankkeen sievempi nimi ”integraatiokehitys” mainitaan niin usein tulevaisuuden suunnitelmissa. Onneksi
Suomi ei liiallista integraatiota ole ollut suostuvainen hyväksymään.
EU-kansanäänestyksemme aikoihin totesin kantanani, että paljon mieluummin liittyisimme Natoon, joka on
vain puolustusliitto. Nato ei puutu valtion omaan lainsäädäntöön. Jälkiviisaana voisi todeta, että silloinhan se jo
olisi pitänyt tehdäkin, mutta ei kai kukaan osannut arvata millaiseksi Idän Karhu äityy.
Enää ei monellakaan eurooppalaisella ole epäilyksiä siitä, miten arvaamaton, röyhkeä, vallanhaluinen ja julma
itänaapuri meillä on.
Yleiseurooppalainen solidaarisuus ja auttamishalu Ukrainaa kohtaan on nyt saanut ainakin minut suhtautumaan
myönteisesti myös EU:n kansojen vapautta ja oikeutta myötäilevään linjaan.
Lipputangon hankinta tuli ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun oman kansamme halu säilyä vapaana ja
itsenäisenä valtiona realisoitui voimakkaana pyrkimyksenä liittyä puolustusliitto Natoon.
Äitienpäivänä me vedimme ensimmäisen kerran pihallamme lipun salkoon, ja jotenkin tuntui siltä, että nyt
saimme kokea jotakin, mikä meiltä oli puuttunut.
Elämä on aina epävarmaa, eikä Nato tai mikään puolustusjärjestely voi taata iäti rikkumatonta rauhan aikaa.
Erityisesti Nato-hakemustamme seuraavina ”harmaan ajan” kuukausina voi olla, että itänaapurimme meitä
tavalla jos toisellakin kiusaa ja häiritsee.
Joka tapauksessa saamme suomalaisina olla ylpeitä ja samalla nöyrän kiitollisia siitä, että jo sata vuotta
itsenäisyytemme on säilynyt. Samalla saamme yksityisinä ja myös kansana pyrkiä Natoakin parempaan
suojaan, Hänen suojaansa, jolla on kaikki valta.
Siniristiliput liehumaan!

Jäitä hattuun kaverit ja toverit! (Helmikuu 2022)

Sakari Muurinen (SK 9.2) kuvasi varsin totuudenmukaisesti niitä kiemuroita, mitä aluevaalien jälkeisissä
luottamispaikkaneuvotteluissa on poliittisten ryhmien välillä käyty. Peli on hänen mielestään ollut likaista.
En kiistä Muurisen tuntemusta likaisesta pelistä, mutta haluan vain todeta, että pitkälti tällaiseksi se peli
Porissakin on jokaisen kunnanvaalin jälkeen muodostunut.
Edellisellä kaudella (2016-2021) Porissa kävi niin, että kun tekniset vaaliliitot oli solmittu, kokoomus oli jätetty
molempien ulkopuolelle. Tilannetta vähän hyviteltiin luomalla kaupunginvaltuustoon kolmannen
varapuheenjohtajan paikka, jolla kokoomus sai puheoikeudella yhden ylimääräisen lisäpaikan
kaupunginhallituksen pöydän ääreen. Tämä ei tietenkään poistanut pettymystä, ja jonkinlainen kokoomukselle
syntynyt oppositioasema kummitteli koko vaalikauden ajan.
Viime keväänä me kristillisdemokraatit lisäsimme valtuustopaikkojemme määrää yhdellä, mutta jälleen Porissa
syntyi kaksi isoa teknisten vaaliliittojen koalitiota, joiden ulkopuolelle puolueemme nyt jäi. Lopputulos oli, että
lisäsimme valtuustopaikkojamme 50%:lla, mutta saimme luottamuspaikkoja vähemmän, kuin edelliskaudella.
Kyse ei ole niinkään poliittisista mieltymyksistä, vaan raaka vaalimatematiikka ratkaisee, ketkä kannattaa
omaan koalitioon mukaan ottaa. Joskus yksikin porukkaan tuleva valtuutettu voi lisätä luottamuspaikkoja
merkittävästi, joskus taas pari kolmekaan lisävaltuutettua ei muuta koalitioiden välistä loppuasetelmaa
paljonkaan. Teknisessä vaaliliitossa mukaan pyrkivien antaman lisähyödyn on oltava suurempi, kuin koalition
sisäisessä jaossa menetettävät paikat. Likaista tai ei, näin se kuntapolitiikassa useimmiten menee.
Miksi nyt aluevaalien luottamuspaikkaneuvotteluissa vihreiden ja vasemmistoliiton välille solmittu tekninen
vaaliliitto aiheutti melkoisen kärhämän?
Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sitä osattu odottaa. Puolueet olivat olleet sellaisessa yhteisessä
ymmärryksessä, että vaalien jälkeisiä teknisiä vaaliliittoja ei solmita.
Maakuntavaltuuston järjestäytyminen ja maakunnallisten luottamusmiespaikkojen jako on aina perustunut
pelkästään Satakunnan kuntavaalitulokseen. Laki kieltää tässä yhteydessä solmittavat tekniset vaaliliitot.
Nyt aluevaaleissa, kun kyseessä on valtuutettujen suora kansanvaali, ovat vaalien jälkeiset tekniset vaaliliitot
taas mahdollisia. Liittymällä yhteen vihreät ja vasemmistoliitto saavuttivat koalitiolleen yhden lisäpaikan
jokaiseen seitsemään perustettavaan lautakuntaan ja myös aluehallitukseen.
Syötti oli niin mahtava, että ymmärrän kyllä houkutuksen, varsinkin, kun yksinään vihreät eivät olisi saaneet
juuri mitään. Teknisen vaaliliiton kortti kaivettiin siis lopulta esiin.
Tämä räjäytti pankin niin, että kaikkien puolueiden ”yhteinen ymmärrys” vaihtui riitaan ja yleiseen
ymmärtämättömyyteen.
Luonnollisesti loput ryhmät tekivät vastaiskuna oman ison teknisen vaaliliittonsa, ja enemmistönä muitakin
järjestelyjä, kompensoidakseen syntyneen yllättävän muutoksen. Muurisen mainitsemalle ”likaiselle pelille” oli
kaikkien osapuolten kohdalla luotu oivallinen kasvualusta.
Kenen on syy? Ei kenenkään erityisesti, ja samalla kaikkien. Ei otettu riittävästi huomioon sitä, että vaalien
jälkeisissä paikkaneuvotteluissa oli käytettävissä aivan eri repertuaari, kuin maakunnallisten tehtävien jaossa.
Niin, ja se sovittu ”yhteinen ymmärrys” olisi välittömästi pitänyt kirjata kaikkien osapuolten hyväksyttäväksi.
Aluevaalit yllättivät omilla seurannaisvaikutuksillaan, ja puolin ja toisin porukoilla on toinen silmä mustana.
Nyt kuitenkin olisi jo syytä panna jäitä hattuun, ja katsoa vaikka yksisilmäisinäkin hyvinvointialueemme
parhaaksi samaan suuntaan. Satakunta ja satakuntalaiset ovat sen ansainneet!

Onko Enäjärven koulu liian pieni, vai liian suuri? (Helmikuu 2022)

1970-luvun lopulla Enäjärven koulun rakennus oli oppilasmäärään nähden liian pieni. Ala-aste
ja hyyryläisenä mukaan tullut Meri-Porin lukio valtasivat kaikki mahdolliset tilat. Ala-asteen
opettajainhuone oli biologian varastossa, ja itse muistan pitäneeni lukion fysiikan tuntia
asutolarakennuksen olohuoneessa.
Kovan kamppailun jälkeen lukio sai Pihlavasta omat tilansa, ja Enäjärven ala-asteellekin koitti
paremmat ajat.
Nyt oli Enäjärven ala-asteelle muodostumassa taas vastaavan kaltainen ongelma. Oppilaita oli
tulossa ykkösluokalle liikaa. Olisi pitänyt perustaa uusi opettajan toimi jotta luokka olisi voitu
jakaa kahteen eri opetusryhmään.
Ratkaisuksi keksittiin koulupiirirajojen muuttaminen niin, ettei Enäjärvelle tarvitse perustaa
uutta opettajan tointa, ja samalla turvataan Kyläsaaren koulun säilymistä nykyisen kaltaisena.
Maanantain kaupunginvaltuustossa sivistystoimen johtaja Esa Kohtamäki selosti tilannetta, ja
niitä sovittelutoimia, jotka oli tehty syntyneiden ongelmien helpottamiseksi. Suoritetut
toimenpiteet olivat tilapäisapuna asiallisia, mutta kaikkia lapsia nämäkään eivät koske.
Raamatun hyvä periaate: ”rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi” lienee kaikkien poliittisten
ryhmien ihanne, mutta käytännön politiikassa se lähimmäinen helposti luetaan
monikkomuodossa. Jos on paljon lähimmäisiä, siis myös äänestäjiä, heitä pitää kuulla, mutta
jos haitat koskevat vain muutamia, silloin on niin sanottu yleinen etu tärkeämpi.
Sivistyslautakunnan hyväksyvä päätös oli yksimielinen, eli he pitivät kokonaisratkaisua
hyvänä.
Kohtamäki korosti valtuustossa, että sovittuna tavoitteena on säilyttää alueen kaikki koulut.
Tämä pitänee nyt paikkansa, mutta kun Enäjärven koulupiiriä ja oppilasmäärää nyt supistetaan,
kuinka käy myöhäisemmässä tulevaisuudessa? Sivistystoimen johtajan ennusteissa koulun
oppilasmäärä pienenee niin, että tulevaisuudessa koulu toimisi kolmisarjaisena niin, että kaksi
luokka-astetta on aina yhdessä.
Kun Enäjärven koulu on ollut useasti lakkautusuhan alla, tämä koulupiirirajojen
kuristustoimenpide lisää selvästi tulevaisuuden riskejä.
Vai tuleeko oppilasmäärän pienetessä vastaan uusi laajentava rajanmuutos niin, että koulun
toiminta ei vaarannu? Tähän ei ole näkyvissä mitään positiivista vastausta, mutta jos näin
kävisi, eikö sittenkin olisi tässä vaiheessa ollut syytä perustaa yksi uusi vaikka
määräaikainenkin opettajanvirka, ja jättää enäjärveläiset rauhaan?

Kenelle hyvinvointialueemme päätösvalta? (Tammikuu 2022)

Johtavat virkamiehet valmistelevat päätösesitykset aluehallitukselle, joka hyväksyy niistä osan itse, ja siirtää tärkeimmät aluevaltuuston lopullisesti päätettäviksi.

Näin se menisi sujuvasti ja nopeasti, mutta jotain jää puuttumaan. Suurin puute olisi alueemme paikallisen arkisen asiantuntemuksen puute.

Teoriassa moni ratkaisu näyttää kovin hyvältä, mutta arkitodellisuus näyttää sudenkuopat. Mökin mummo tai vaari ei ehkä hallitsekaan kaikkien digitaalisten sovellusten käyttöä, mutta tarvitsee henkilökohtaista kanssakäymistä ja auttavia käsiä.

Se, minkälaisen palveluverkon me Satakuntaan luomme, on täysin 23.1. valittavan hyvinvointialueemme valtuuston käsissä. Aluevaltuuston ensimmäisessä kokouksessa maaliskuun alussa virkamiesjohtoinen VATE jää taustalle ja valtuusto tekee päätökset.

On tärkeää, että Satakuntaan luodaan aito tasapuolisesti koko väestöämme kuunteleva hallinto. Kaikki Satakunnan puoluepiirit ovat ilmaisseet halunsa perustaa lautakuntia virkamiesten ja aluehallituksen tueksi.

Lautakuntamallin yksi tärkeä tavoite on alueellisen demokratian lisääminen. Karun vaalimatematiikan mukaan valtaosa aluevaltuuston jäsenistä tulee isoimmista kaupungeista. Lautakuntiin (ja tietysti hallitukseenkin) voidaan kuitenkin vapaasti valita pienempienkin kuntien edustajia ja näin saada päätösvalmisteluihin käytännön asiantuntemusta ja tietoa koko alueemme tarpeista.

Hyvinvointialueemme lautakunnilla pitää kuitenkin olla omissa asioissaan kunnon päätösvalta, tai muuten koko idea vesittyy. Kerron yhden tuoreen esimerkin:

Viime vuonna Porin YH-asunnot esitti kaupunginhallitukselle ennakkokäsityspyynnön koskien Lavian pienen paikallisesti varsin tärkeäksi palveluksi koetun vammaispalveluyksikön (Kotiranta I) rakennuksen myyntiä. Kaupunginvaltuusto oli jo edellisessä budjetissa myöntänyt lisämäärärahan toiminnan turvaamiseksi ja linjannut suunnittelussa saman jatkuvan myös vuosina 2022 ja 2023.

Kun perusturvalautakunnalta kysyttiin sen kantaa asiaan, kaikki poliittiset ryhmät yksimielisesti vastustivat myyntiä. Olisikin ollut aivan luontevaa pyrkiä saamaan oman rakennuksen vuokraus jatkumaan normaalimenettelyllä hyvinvointialueelle vuoden 2023 alusta.

Kaupunginhallituksemme antoi kuitenkin myyntiluvan, jossa ostaja on sitoutunut vuokraamaan sen kaupungille vuoden 2022 loppuun saakka. Näin vammaispalveluyksikölle jää merkittävä lakkautusuhka vuoden 2022 lopussa. Valtuustoa ei asiassa edes kuultu.

Mielestäni Porin, Ulvilan ja Merikarvian yhteisen perusturvalautakunnan kannanottoa olisi pitänyt kunnioittaa, mutta sen sijaan kaupunginhallituksemme jyräsi lautakunnan yksimielisen päätöksen. Tulevaisuudessa pitäisi varmistaa, etteivät tällaiset toimintaperiaatteet periydy Satakunnan hyvinvointialueen aluehallitukselle!

Mutta käydään nyt vaalit ensin!

Simo Korpela

kaupunginvaltuutettu

Satasoten johtoryhmä, ohjausryhmä ja VATE

Kristillisdemokraattien Porin osaston ja Satakunnan piirin pj.  (aluevaaliehdokas)

Kuppikuntapolitiikkaa (Joulukuu 2021)

Sampsa Kataja toteaa kolumnissaan (SK 30.11.) pelkäävänsä, että tulevassa Satakunnan hyvinvointialueen valtuustossa omia yhteisöjään edustavat kuppikunnat vesittävät liiallisilla lähipalveluvaatimuksillaan koko soteuudistuksen niin, että lopputuloksen laatu kärsii.

Kuppikunta-ajattelu on vahingollista. Työpaikalla kuppikunta ajaa oman porukkansa etuja toisten työntekijöiden kustannuksella. Puolueen sisällä niukankin enemmistön omaava kuppikunta pyrkii alistamaan valtaansa ne, jotka joilla on omiakin ajatuksia. Kunta – pieni tai iso – voi maakunnallisissa asioissa toimia häikäilemättömästi vain omaa etuaan tavoitellen ja unohtaen muiden kohtuullisetkin tarpeet. Näin, vaikka toki kaikilla kunnilla lienee oikeus myös terveeseen itsekkyyteen omia etujaan puolustaessaan.

Satakunnan hyvinvointialueen lähipalveluasioissa en kuitenkaan usko maakuntamme pikkukunnilla olevan edes mahdollisuuksia kohtuuttomaan kuppikunta-ajatteluun.

Ville Hammarbergin ja Pasi Mattilan kunnallisvaalituloksen perusteella laskemassa aluevaaliennusteessa (SK 26.9.) aluevaltuuston 69 paikasta porilaiset valtaisivat 41 paikkaa, raumalaiset 20 paikkaa, Kankaanpäähän menisi 3 paikkaa, Ulvilaan 2 paikkaa ja lisäksi Eura, Eurajoki ja Huittinen saisivat kukin yhden paikan.

Toki kyseessä on nyt eri vaalit, mutta vain suuntaa-antavanakin ennuste on hätkähdyttävä. Villen ja Pasin sanoin: ” Vyörytys Porista olisi vertaansa vailla. Pori pystyisi mestaroimaan täydellisesti koko aluevaltuustoa ylivoimaisella enemmistöllä.”

Samassa artikkelissa haastateltu maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä pitää tällaista tulosta absurdina, mutta toteaa, että ”Näinkin voisi käydä” ja edelleen: ”Ennen kaikkea on nyt muistettava, että kaikki valitut ovat hyvinvointialueen edustajia. Siellä ei edusteta esimerkiksi Raumaa tai Poria, vaan hyvinvointialuetta”.

Näin on, ja totta kai jokainen Satakunnan pienistä ja suurista kunnista ansaitsee omat kohtuulliset ja oikeudenmukaiset lähipalvelunsa. Kuinka kattavat, sen lopulta ratkaisee valtion rahoitus.

Kuppikunta-ajattelusta olen sinänsä Sampsan kanssa samaa mieltä: Satakunnan aluevaalien jälkeen toteutuvissa aluehallituksen, aluevaltuuston, lautakuntien ja virkamiesten toimissa ei missään nimessä saa esiintyä yksipuolista kuppikunta-ajattelua.

Maakunnallisessa päätöksenteossa pieni kunta ei kykene kuppikuntatoimintaan. Iso saattaa kyetä, mutta toivottavasti ei sitä tee. Tammikuun vaaleissa valittavat aluevaltuutetut sen lopulta päättävät.

Simo Korpela, kristillisdemokraatit

kaupungin-  ja maakuntavaltuutettu

Satasote johtoryhmä, ohjausryhmä ja VATE

aluevaaliehdokas, Pori

Elintärkeä elinvoima (Marraskuu 2021)

Tapahtuipa Porissa mitä tahansa, perustelu toimille on, että ne lisäävät Porin elinvoimaa. Viimeisin elinvoimateko oli päätös yli 25 miljoonaa euroa maksavan palloiluhallin rakentamisesta. Iso upea halli nostaa Porin arvoa Suomen kaupunkikartalla ja Satakunnan pääkaupunkina. Pori houkuttelee tänne väkeä ja nuorison liikuntaharrastukset parantavat kansanterveyttä.

Miksi sitten kokoomuksen Mikael Ropo (SK 20.11.) oli niin karheana päätöksestä, ja me kristillisdemokraatitkin vastustimme asiaa?

Siksi, että kaupungin elinvoimassa on monta tekijää, joiden kokonaisuus vasta kertoo todellisen elinvoimamme. Jos olemme päättämässä alijäämäisestä budjetista, jossa samalla varaudutaan investointitasomme nostoon kymmenillä miljoonilla ja velanottoa tulee 40 miljoonaa euroa lisää, on selvää, että taloudellinen elinvoima hupenee tässä melkoisesti.

Investointi on silloin taloudellisessa mielessä järkevä, jos se tuottaa pitkässä juoksussa voittoa. Palloiluhalli muuttaa seuraavat 10 vuotta tilinpäätöksiämme alijäämän suuntaan noin 2 miljoonaa euroa vuosittain. Näin ollen joutuu kysymään: mistä muusta nämä rahat tulevaisuudessa otetaan?

 Elinvoimakysymyksissä suuruuden ideologia on ollut kaupungissamme vallalla. Meillä Porissa pyritään näyttäviin ja samalla hintaviin ratkaisuihin muun muassa rakentamalla yhä suurempia yhtenäiskouluja monitoimikeskuksineen. Kuitenkaan en usko, että vaikkapa ala-asteen oppilas on yhtään onnellisempi siellä jättikoulun massassa, kuin omassa turvallisessa lähikoulussaan. Paikallisten urheilukenttien hoitoa on supistettu, vaikka juuri ne tarjoavat mahdollisuuden arkiliikuntaan ja paikallisiin tapahtumiin.

Rankka keskittäminen kaupunkikeskuksemme ympärille, ja isot uljaat rakennukset antavat kyllä näyttävän kuvan ulospäin, mutta eivät kerro elinvoimastammekaan koko totuutta.

Mielestäni kaupunkimme elinvoima on siinä, että asuinpaikastaan ja tulotasostaan riippumatta saa kohtuulliset ja sujuvat peruspalvelut. Elinvoima ei lähde vain ylhäältäpäin johdettuna teoreettisena prosessina. Paras tulos saadaan, kun yhteiskunnallisissa ratkaisuissa huomioidaan aina myös yksilön, tavallisen porilaisen, perustarpeet.

Yksittäiselle porilaiselle elinvoiman edellytys on turvallisuus, se, että on eri elämäntilanteissaan läheistensä ja myös kaupunkiyhteisönsä turvaverkossa. Tähän ei päästä pelkällä talousajattelulla sen paremmin kuin komeilla rakennuksillakaan. Tuskin esimerkiksi keski-ikäinen hyvinvoiva kantakaupungin asukas tuntee itse onnea, jos lastenlapsilla ei mene hyvin, tai jos sairas sukulainen tai vanhus ei saa tarvitsemaansa hoitoa.

Kun koko perusturva siirtyy Porissakin Satakunnan hyvinvointialueen hoidettavaksi, todellista elinvoimaista ja tervettä Satakuntaa ei voi luoda keskittämällä palvelut kaupunkien suuryksiköihin. Alueelle pitää luoda palveluverkko, jossa jokaisen kunnan asukkaalla on mahdollisuus myös paikallisiin peruspalveluihin. Tämä tapahtuu vain, jos se todennäköisesti isoimmista kaupungeista tuleva valtuutettujen enemmistö tuntee yli puolue- ja kuntarajojen vastuunsa koko Satakunnan alueesta.