Kun tilanne koetaan kovin hankalaksi tai sellaiseksi, jossa ulkopuolisen asiantuntijatahon tutkimuksista ja ehdotuksista saattaisi olla ratkaisevaa hyötyä, silloin voi olla auditoinnin aika.

Auditointia ei pidä tilata ratkaisemaan työsuojelullisia väärinkäytöksiä, työsuojeluviranomaiset ovat sitä varten. He selvittelevät ja käsittelevät virkavastuulla nämä asiat.                                    

Timo Aro antoi (SK 5.5.2019) ymmärtää, että Porissa vallitsee virkamiesten keskuudessa pelon ja orjuutuksen ilmapiiri. Kyseisen lehtijutun otsikkoa lainaten: …karua on kaupungintalon arki: Virkamiehet linnoittautuvat peloissaan työhuoneisiinsa …”He ovat kuohittuja”.

Jos tämä oli totuus, silloin kaltoin kohdeltujen virkamiesten olisi yksissä tuumin ollut heti otettava työsuojeluviranomaisiin yhteyttä saadakseen oikeutta. Isolla porukalla rattaat olisivat varmasti lähteneet pyörimään. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja se Aluehallintoviratossa tuolloin ollut tutkimusasiakaan ei ollut henkilöitynyt kaupunginjohtajamme tekemisiin.

Porissa toteutettua organisaatiouudistusta arvioiva ja kehittämään pyrkivä auditointi käsitteli johtamisjärjestelmämme toimivuutta ja tarkoituksenmukaista rakennetta kaikilta osin, toki myös työilmapiiri ja työn mielekkääksi kokeminen huomioiden.

Kun auditointi perustui paljolti luottamuksellisiin haastatteluihin, on aivan selvää, että valmisteluvaiheessa saatu materiaali on paljolti salassa pidettävää. Suomen laki on hyvin tiukka tässä asiassa. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään luonut tämäntyyppisissä asioissa selvän linjan, jota pitää noudattaa.

Tamora teki pitkän ja moniin asioihin pureutuvan auditointiraporttinsa asiantuntijakokemuksensa ja oman näkökulmansa perusteella. Melkoisen varmasti kaikkia heidän ehdotuksiaan ei toteuteta, koska muuten kävisi niin kuin Vihreät (SK 14.11) totesivat, että kaupunginvaltuustoa ei enää Porin tilanteessa tarvittaisi. Osa raportista on pikku vinkkien lillukanvarsia, mutta joukossa on kuitenkin myös varteen otettavia helmiä, kuten toimialajohtajien mukaantulo kaupunginhallituksen kokouksiin.

Jotkut saattavat olla pettyneitä, kun Tamoran arviot kaupunkimme johdon työilmapiiristä eivät menneetkään aivan linjassa Aron manifestin kanssa. Tamoran mukaan meillä on toiminta- ja uudistusmyönteinen poliittinen ja virkamiesjohto. Myös työntekijätaholla on selkeää halua toimintojemme kehittämiseen. Tällaisia kehuja ei auditointiraportissa erityisesti mainosteta, mutta suusanallisissa keskusteluissa he asian kyllä myös omana havaintonaan kertoivat. Konsulteille on Lundenin mukaan (SK15.11) voitu pistää sanoja suuhun, mutta toisaalta ei luulisi (tällä vuosikymmenellä satoja kunta- ja viranomaistoimeksiantoja saaneen) porukan kovin kauaa menestyvän, jos ei omia havaintoja laajassa auditoinnissa asiallisesti huomioida.

Onko valtakunnassa nyt kaikki hyvin. Ei varmaankaan. Aina löytyy joku enemmän tai vähemmän ikävä pomo/pomottaja, ja aina myös joku omapäinen tai niskoitteleva työntekijä. Politiikka ja ammattiyhdistyspolitiikka tuovat myös omat kirpeätkin mausteensa keitoksiin.. Auditointi ei tuo autuutta, mutta toisen ihmisen kunnioittaminen, omien tehtävien oikea ymmärtäminen ja yhteistyön ilmapiiri sen tuo.