Korona kiusaa, kaupunkimme köyhtyy, kokoomus kaipaa kovempia keinoja. Porilainen syksy on ollut aika ankara.

Vielä on kuitenkin toivoa!

Kevään mittaan ensimmäiset hyväksynnän saavat koronarokotteet saapunevat Suomeenkin. Myös taudin hoito on selvästi kehittynyt.

Porin kuntatalouden tämän vuoden alijäämän katastrofiennusteet ovat pudonneet 40 miljoonan euron tasolta selvästi alle 20 miljoonaan euroon. Toki sekin on aivan liikaa, mutta antaa kuitenkin pelivaraa kurssin päättäväisen rauhalliseen kääntämiseen.

Yksi kaupunkimme kohtalon kysymyksiä on ollut, ja on aloitettujen yt-neuvotteluiden onnistuminen. Niukka poliittinen enemmistö halusi jättää vielä irtisanomiset pois keinovalikoimasta. Tämä herätti sinänsä ymmärrettävänkin huolen siitä, menevätkö pehmoneuvottelut nyt pelkäksi kahvin juonniksi? Eivät kaikkien onneksi ole menneet. Tilanteen vakavuus on ymmärretty puolin ja toisin ja kustannussäästöjä on haettu tiheällä kammalla.

Porin asukkaiden tulotaso on vertailukaupunkeja alhaisempi ja niin myös kunnallisveroprosentti. Verotuloja tulee siis väistämättä muita vähemmän. Tämä johtaa huonoon palvelutasoon ja rankkaan alijäämäkierteeseen. Ikävä kyllä, jotain on pakko tällekin tilanteelle tehdä.

Nyt kaupunginhallituksen ehdottama 0,75 prosenttiyksikön veronkorotus (kaupunginjohtaja ehdotti 0,50 prosenttiyksikön korotusta) saanee ensi vuonna syntyvän alijäämän ennusteen jäämään 5 miljoonan euron tuntumaan. Tämä ei toteutuessaan ole vielä hyvä, mutta kuitenkin käänne parempaan suuntaan.

Näyttää siltä, että vältymme kaupunginjohtajan I talousarvioesitykseen sisältyneiltä rankoilta kouluopetuksen leikkauksilta, ja perusturva saa mahdollisuuden lakien ja säädösten mukaisen toimintansa ylläpitämiseen. Paljon tästä kaupunginjohtaja oli jo II talousarvioesitykseensä huomioinutkin, ja toivottavasti hän myös poistaa sen kumoamisyrityksensä Reposaaren koulun jo kaksi kertaa tässä valtuustossa päätetystä säilyttämisestä.

Hyväksytään tosiasiat ja katsotaan yhdessä eteenpäin, vielä on toivoa!