Kunnallisneuvos Esa Wahlman kirjoittaa Satakunnan Kansan yleisönosastossa 4.2. hyvin kauniisti yhteistyön tarpeellisuudesta ja yhteisen maalin löytämisestä kunnalliseen päätöksentekoon.

Varmasti kaikki ovat tässä samaa mieltä Esan ajatusten kanssa. Sellainen vaikeus vain yllättää, kun jokainen haluaisikin sijoittaa ne maalitolpat omaan paikkaansa.

Jos tolpanpystyttäjiä on vähän kompromissin mahdollisuus yhteiseen maaliin kasvaa.

Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien yhteinen valtakausi kesti Porissa pitkään, oikeastaan se kaatui vasta toissa vaalien luottamusmiespaikkajakoihin. Porin kaksipuoluejärjestelmässä kaksi valtapuoluetta päätti asiat ja enemmistön omaavien akselivaltojen maali ei kovissakaan taklauksissa siirtynyt.

Asioissa oli hyvätkin puolensa sikäli, että nykymenon tapaista tehtyjen päätösten edestakaisin sahaamista ei juurikaan esiintynyt. Esan ja kokoomuskumppanin hanska piti, ja tällaisessa touhussa kunnallisneuvos Wahlman oli oiva pelinrakentaja. Ainoa tärkeä asia oli se, että tiukassa paikassa valtapuolueiden sisäisen ryhmäkurin tuli olla pitävä.

Jos pari puoluetta ajaa kiistellyn asian läpi omilla äänillään, se on täysin demokratian sääntöjen mukaista.

Jos kuitenkin kyseisin päätöksen on lopulta tehnyt vain jokunen puoluepamppu, joita urallaan eteenpäin haluava riviväki miettimättä seuraa, silloin kyseessä on samalla kertaa harvainvalta. 

Esa suitsuttaa vahvasti pormestarimallilla toimivan Tampereen puolesta. Tätä malliahan demarit Porin suurimpana puolueena tietysti ajavat. Valta keskittyy tällöin pormestarin paikan saaneelle suurimman puolueen kaupunginvaltuutetulle ja sitä kautta samalle puolueelle. Muut merkittävät puolueet saavat sopivat toimialuekohtaiset apulaispormestarien vakanssit lohdutuspalkintoina.

En ollenkaan väitä, etteikö päämäärien maalitolppia ole tällöin nopeampi laittaa paikoilleen. Tampereen osalla taloudellisesti hintavien tavoitteiden saavuttamista helpottaa vielä ratkaisevasti selkeä suurkaupungin status.

Pori jatkaa uuden kaupunginjohtajamme Lauri Innan alaisuudessa ja monella – minä mukaan lukien – on isoja toiveita ja odotuksia tulevaisuutemme suhteen.

Porin tauti on tällä hetkellä pitkäjänteisen ja luotettavan suunnittelun puute. En syytä tästä pelkästään virkamiehiä, joskin toisinaan heilläkin on harmeihin osuutensa.

Kun kaupunginvaltuustomme teki budjettikokouksessaan ison hankkeen rahoituspäätöksen, ja sitten perui sen saman budjettivuoden lopulla voin vain sääliä hankekilpailun voittanutta urakoitsijaa. Kovin hyvin ei ole mennyt Kirjurinluodon ökykioskinkaan kanssa.

Olen Esan kanssa samaa mieltä siitä, että Porin jatkuva maalitolppien siirtely on lopetettava. Yritysten ja kaikkien porilaisten on saatava luotettava tieto siitä, mihin me pyrimme nyt ja tulevaisuudessa.

Kansallinen ongelmamme on se, että tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjä ei voi ollenkaan luottaa siihen, mitä äänellään saa. Translakiäänestyksessä keskustan ja kokoomuksen rivit hajosivat kuin varpusparvi. Nyt tiukan konservatiivinen äänestäjä voi antaa äänensä samoin ajattelevalle ehdokkaalle, mutta eduskuntaan nousee samalta listalta aivan vastakkaisen kannan omaava kaveri.

Joka tapauksessa suomalainen kansanvalta on kaikkine hankaluuksineenkin säilyttämisen arvoinen. Sitä pitää kehittää, mutta ei murentaa.