Armeijaan mennessä piti minunkin ensin käydä parturissa. Lyhyen tukan vaatimus oli kai turvallisuustekijä, mutta ennen kaikkea se kertoi sen tärkeän seikan, että tästä eteenpäin eletään armeijan säännöillä.

Nyt toistetaan aluevaltuutetuille jatkuvasti, että ottakaa jo se kuntahattu pois päästä ja lakatkaa miettimästä oman kuntanne etuja, tehän olette luvanneet olla koko Satakunnan asialla.

Näin se toki on, olemme koko Satakunnan hyvinvointialueen asialla. Siihen vain kuuluu myös oma kunta tasavertaisena. Usein tiedämme kyllä erityisen paljon juuri sen asioista. Hyvinvointialueemme kansanvaltaisen päätöksentekomme periaate on, että koko alueemme ääni kuuluu ja otetaan myös huomioon.

On selvää, että nykyisenlaisessa taloudellisessa pakkotilanteessa on tehtävä myös ikäviä ratkaisuja. Hyvää on kuitenkin se, että palveluverkosta päättää juuri tehdyn hallintosääntömuutoksen jälkeen nyt aluevaltuusto, jonka satakuntalaiset ovat suoraan valinneet. Jokainen on vastuussa vaalilupauksistaan ja niiden sopeuttamisesta vaikeaan tilanteeseemme.

Innokkaimmille kuntahatun pois repijöille haluaisin todeta, että kokonaisuutena jokaisen pienemmän kunnan edustajia on aluevaltuustossa kovin rajallinen määrä. Mielestäni heidänkin äänensä tulee kuulua ja herätellä meitä enemmistönä olevia siihen, että lupasimme olla tasapuolisesti koko Satakunnan asialla. Porin ja Rauman aluevaltuutettujen yhteismäärä on niin suuri, että näille on syntynyt aivan erityinen vastuu tässä asiassa.

Kun valmistellaan ja päätetään palvelusuunnitelmassamme esille tulevista palveluverkkomuutoksista, pitäisi aluehallituksemme ehdottomasti pyytää lausunnot elinkaarimallimme eri ikäisten palveluihin erikoistuneilta kolmelta lautakunnalta. Juuri näissä lautakunnissa kuuluu paitsi asiantuntijoiden myös ruohonjuuritason kokemuksen ääni. Tätä varten ne on perustettu. Vielä ei vaan tällaisia lausuntopyyntöjä ole kuulunut.

Ei näitä pyyntöjä silti kuulu enää ainakaan ensi vuoden kevään jälkeen, jos virkamiestyönä esitetty valiokuntamalli menee läpi. Ainoaksi lautakunnaksi jäisi tarkastuslautakunta.

Pelastuslaitoksen asioita käsittelevä Turvallisuuden ja varautumisen lautakunta muuttuisi valiokunnaksi

Muut perustettavat valiokunnat olisivat Tulevaisuus ja strategiavaliokunta sekä Elinvoima-, kunta- ja järjestöneuvottelukunta.

Elinkaarimalli on siis tarkoitus romuttaa, mutta kysyn vaan, mihin ne keskeiset sosiaali- ja terveyspalveluitapalveluita tarkastelevat luottamuselimet on nyt piilotettu. Eihän tässä konseptissa ole edes Sotevaliokuntaa.

Valiokunnissa voi olla jäseninä vain aluevaltuutettuja tai vara-aluevaltuutettuja. Ruohonjuuritason kokemuskentän ääni jäisi pois ja varmaan myös joitakin asiantuntijoita.

Toimisiko tämä valiokuntamalli ensi vuonna kuitenkin sutjakkaasti?                                                                       Taatusti, jos pyöritään pienillä porukoilla virkamiesesitysten ja hallituksen samanmielisten ympärillä niin, että valiokuntien puheenjohtajatkin ovat hallituksen jäseniä.

Jossakin määrin aluehallituksella on jo tällä kaudella ollut määrättyihin asioihin erikoistuneita jaostoja. Jaosto on tietenkin eri asia, kuin valiokunta. Jotain kuitenkin kertonee se, että esimerkiksi tarkoitukseensa perustetulla Lähipalvelujaostolla ei ole ollut yhtään ainoata kokousta.

Elinkaarimallimme lautakunnat on kuluvalla kaudella lähes totaalisesti sysätty syrjään valmistelusta ja päätöksenteosta. Niiden tietotaitoa kokemusta ja toimivuutta ei ole edes kokeiltu. Nyt olisi ainakin vuosi aikaa kokeilla, ennen kuin vaikutusmahdollisuuksien tukka lähtee kokonaan.

Jos tätä kirjoittaessani (22.12.2023) olisi vaalit, ja presidentti valittaisiin vaalituloksen perusteella heti suoraan, näin se viimeisimpien gallupien (USU ja MT) mukaan todella menisi! Sekä Stubbilla, että Haavistolla on nyt noin neljänneksen kannatus.

Vaalilakimme vaatii kuitenkin tällaisessa tilanteessa uuden kierroksen, jossa vastakkain on kaksi eniten ääniä saanutta. Toisella kierroksella on tietysti oma tärkeä kansanvaltainen tavoitteensa, mutta tosiasiaksi jää, että silloin moni joutuu valitsemaan näistä kahdesta sen pakollisen paremman vaihtoehdon. Mainitsemillani galluptuloksilla puolet suomalaisista on siis lopulta tämän valinnan edessä.

Vaalitaktikointi on aina mahdollisuus, Ellei omaa ehdokasta saada läpi, pitäisikö äänestää jotakuta muuta, joka voisi nousta finaalikierrokselle?

Joskus taktikointi voi kannattaa, joskus se osuu omaan nilkkaan.

Satakunnassa viime eduskuntavaalien jokseenkin varmana pidetty vasemmistoliiton kansanedustajan paikka livahti ihan kalkkiviivoilla kokoomukselle, kun monet vasemmistohallitusta toivoneet keskittivät äänensä varmistamaan sosiaalidemokraattien otetta viimeisestä paikasta.

Presidentinvaalien asetelmissa tilanteet muuttunevat vielä moneen kertaan. Erilaisia spekulaatioita vaalitaktiikkasuunnitelmineen nousee varmasti esille. Vasta vaalit kuitenkin ilmaisevat kansan tahdon.

Itse haluaisin suositella sitä tapaa, että annetaan järjen ja sydämen sanoa se, kenelle ensimmäisellä kierroksella kannustus ja kannatus annetaan. Hyvä tapa on myös käydä vaalikone läpi, katsoa tulosta ja vertailla mielipiteitä omiinsa. Jos – puoluekannastasi riippumatta – ykköseksi nousee Sari Essayah, älä turhaan hätkähdä. Niin on käynyt tosi monella muullakin.

Tällaisen pitäisi olla ihan mahdotonta. Satakunnan hyvinvointialueen aluehallituksessa ovat mukana kaikki hiukankin isommat poliittiset puolueet. Sen luulisi antavan vahvan selkänojan kaikille hallituksen linjauksille.

Viime aluevaltuuston kokous vaati kuitenkin aluehallituksen toteaman linjauksen vastaisesti pikaista muutosta hallintosääntöön. Tästä syystä pidetään nyt ylimääräinen valtuuston kokous 27.11.

Elokuun alun valtuustoseminaarissa selvisi, ettei hallintosääntömme mukaan palveluverkkomuutokset kuulukaan valtuustossa päätettäviin asioihin. Nämä tulisivat esiin vasta vuoden lopun talousarviokokouksessa, jolloin käytännön asioihin vaikuttaminen on jo myöhäistä.

Hallintosääntömme ja strategiapaperimme tehtiin aikoinaan melkoisella kiireellä ja luvattiin että niihin palataan aina tarvittaessa. Elokuun seminaarissa ehdotin tarvittavien muutosten tekemistä, jotta hyvinvointialueemme korkein päättävä elin voisi aidosti päättää näistä tärkeimmistä sille kuuluvista asioista. Hieman enteellisesti puheenjohtaja tällöin totesi, että mahtaneeko tuo toteutua, kun aluehallituksen pitäisi ensin tehdä siitä esitys.

Kun esitystä ei kuulunut, me kristillisdemokraatit teimme syyskuun kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa vaadimme hyvinvointialueemme hallintosääntöön ja strategiaan tarvittavia muutoksia, jotta aluevaltuuston valta ja lautakuntien kuulemisvelvollisuus voisi palveluverkonkin osalla toteutua.

Mitään ei tapahtunut nytkään. Sen sijaan annettiin ymmärtää, että hallitus oli päättänyt tarkastella hallintosäännön muutostarpeita vasta hieman ennen uuden aluevaltuuston valintaa keväällä 2025!

Lokakuussa alueelliset uhkakuvat kaikkine paikallisten palvelupisteiden lakkauttamisineen nousivat selkeästi esille. Yli ryhmärajojen alettiin puhua siitä, onko oikein sysätä kansan valitsemat valtuutetut sivuraiteelle, kun tehdään maakuntamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevia päätöksiä. Kävi ilmi, että valtuuston selkeä enemmistö (40/69) oli saanut vihdoin tarpeekseen ja vaati erillistä kokousta hallintosäännön muuttamiseksi. Mieleeni jäi puhevallalla aluevaltuustossa olevan nuorisoedustajan selkeä viesti siitä, että hän ei ainakaan ymmärrä, jos vaaleilla valittu valtuusto ei käytäkään päätösvaltaansa.

Hallintosääntöä muutetaan nyt 27.11. pidettävässä aluevaltuuston kokouksessa.

Onko kaikki nyt hyvin?

Maanantaina 20.11. aluehallitus päättää hallintosäännön muutosehdotuksesta, jonka kuvittelisi olevan valtuuston selkeästi ilmaiseman tahdon mukainen. Kuulemani sanamuotoehdotus ei siltä kyllä näytä.

Päätösvaltaa annettaisiin ” sote-keskusten saavutettavuuteen liittyvissä merkittävissä muutoksissa”. Tässä on kolme totaalista epämääräisyyttä.

1. Mikä on sotekeskus: pienehkö alun perin kunnallinen toimipiste, vai joku uusi jättiyksikkö? Määritelmää ei todellakaan ole.
2. Mitä on saavutettavuus: Onko matka kohtuullinen, vai riittääkö se, että saa chat-yhteyden digitaalisesti.
3. Mikä on merkittävä muutos?

Toivon ettei aluehallitus esitä valtuustolle päätöstä, jossa ainoa, mikä näkyy, on epämääräisyyden sumuverho.

Entä, onko kaikki hyvin, jos emme kiemurtele, vaan toteamme vain yksinkertaisesti, että palveluverkkopäätökset tekee valtuusto? Sikäli ei, että tilanne on nyt niin vaikea, ettei ikäviltäkään päätöksiltä voi välttyä. Monen vaalilupaukset taitavat vielä tulla petetyiksi. Joka tapauksessa kansan valitsemalle aluevaltuustolle ainoa rehellinen tie on ottaa valta ja vastuu Satakunnan hyvinvointialueen tulevaisuudesta. Koko Satakunnan.     

Yhdessä asiassa edellinen punavihreä hallituksemme ei tuhlannut. Hyvinvointialueidemme sote-rahoitus jäi tälle vuodelle tehdyissä budjettipäätöksissä selvästi alimitoitetuksi. Nyt on jo selvää, että jokseenkin jokainen hyvinvointialue kirjaa kymmeniä miljoonia euroja alijäämäisen tilinpäätöksen. Tätä ei saa anteeksi, vaan alijäämä on katettava seuraavien vuosien toiminnassa.

Nykyhallitus on varautunut kattamaan kustannusten nousun aiheuttaman lisärahoitustarpeen, mutta vasta aika näyttää, kuinka suunnitellut uudistukset saavat säästöjä aikaan. Suoraan sanottuna tulevaisuus on erittäin haasteellinen.

Tulipaloissa ennaltaehkäisy on paljon helpompaa, kuin suurpalojen sammuttaminen. Tätä vanhaa viisautta myötäilimme lauantaisessa Kristillisdemokraattien syyskokouksessa, jossa kuulimme niin asiantuntijoita, kuin kenttäväkeäkin.

Jos paikallinen perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi eivät onnistu tehtävissään, joutuu erikoissairaanhoito kestämättömän tiukalle.  Myös laitospalvelujen, kuten vanhusten ja vammaisten ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa.  Hoitamatta jääneiden ja liian myöhään hoitoon päässeiden kohdalla inhimilliset kärsimykset kasvavat, ja lisäksi myös taatusti hyvinvointialueemme kustannukset.

Yhden luukun periaate, jossa asiakkaan eri ongelmiin pyritään saamaan kokonaisvaltaista apua, on soteuudistuksen parhaita puolia. Erityisesti monisairaiden terveydenhuollossa ei yhden asian hoitaminen saa jättää muita tarpeita huomiotta. Tässä on iso työmaa, mutta esimerkiksi moniammatillinen geriatrinen tutkimus- ja arviointiyksikkö voisi säästää monta sairaalajaksoa ja ympärivuorokautisen hoidon laitospaikkaa.

Hyvä ja kattava perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi voivat toimia vain lähipalveluina. Lähipalveluiksi lasketaan nykyisin kiinteän toimipaikan lisäksi kaikki kotiin annettavat ja liikkuvat palvelut. Myös digitaaliset palvelut ovat hyvinvointialueemme lähipalvelulistalla, mutta esimerkiksi toimintarajoitteisten vanhusten ja vammaisten itsenäiseen palveluun niistä ei ole.

Palveluverkossamme on nyt noin 700 erilaista toimipistettä. Säästötarpeet tulevat varmaan vähentämään näiden määrää. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, ettei palveluverkkomme käy niin harvaksi, että paikalliset lähipalvelut jäävät unholaan.

Jokainen puolue vakuutti ennen aluevaaleja olevansa koko Satakunnan asialla ja korosti toimivien lähipalvelujen merkitystä. Valtuutetut valittiin, ja suurista kokouspalkkioista ja valtuustorahoista päätettiin melkoisella enemmistöllä.

Paikalliset palveluverkkoratkaisut ovat hyvinvointialueemme toiminnan perusta. Tästä syystä aiheutti melkoista kummastusta, kun elokuun alun valtuustoseminaarissa meille todettiin, etteivät ne kuulukaan valtuustossa päätettäviin asioihin. Pakottavassa kiireessä laadittuihin hallintosääntöön ja strategiapaperiin ei ollut tullut näistä erillistä mainintaa. Silloin kyllä sanottiin, että hyväksytään nämä nyt, ja muutetaan sitten aina tarpeen mukaan.

Kristillisdemokraattien aluevaltuutetut tekivät korjaavan valtuustoaloitteen, jossa ehdotetaan hyvinvointialueen hallintosääntöön ja strategiaan muutoksia, jotka takaisivat valtuustolle selkeän päätösvallan palveluverkkoasioissa. Yksikään iso puolue ei tästä ottanut koppia, puhuttiin vaan, että budjetin yhteydessä nämä asiat nousevat esiin. Mielestämme on vastuun väistelemistä, jos ei uskalleta asioiden valmisteluvaiheessa ottaa selkeää päättäjän otetta. Valtuuston ja lautakuntien tulee saada valmistelutietoa ja mahdollisuus ohjata päätöksentekoa. Ellei tähän löydy pyrkimystä nyt, on turha budjettikokouksessa haikailla jo melko lailla valmiiksi tehtyjen päätösten perään.  Nyt pitää päättää, mistä pidämme kiinni ja mistä otamme säästöt.                                                      

Puolitoista vuotta on nyt kulunut siitä, kun talvella 2022 pidettiin Satakunnan hyvinvointialueen valtuustovaalit.

Jokainen puolue vakuutti silloin toimivansa tasapuolisesti kaikkien Satakunnan alueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden hyväksi. Paljon puhuttiin ja luvattiin. Media korosti eri kuntien alueelta valittavien valtuutettujen paikkakuntakohtaisen tietämyksen tarpeellisuutta, kun tulevia palveluita ja palveluverkkoa aletaan rakentaa. Valtuuston alaisilla lautakunnilla katsottiin olevan tärkeä ohjaava rooli virkamiesten työskentelyssä.

Kuinka kävi?

Kului yli vuosi, ennen kuin lautakunnat pääsivät aloittamaan toimintansa.

Hyvinvointialueemme hallintosääntö ja strategia valmisteltiin kyllä kiireellisellä aikataululla ja varsinkin strategian osalla korostettiin sitä, että kyseessä on vain ensimmäinen versio, jota liukuvasti muutetaan ja täydennetään ajan kuluessa.

Satakunnan hyvinvointialueen palveluverkon muotoutumisesta päättäminen koskettaa jokaisen kunnan jokaista asukasta. Mistä ja miten minä saan tarvitsemani terveys- ja sosiaalipalvelut?

Valtuuston hartaasti toivomassa palveluverkkoseminaarissa tiistaina 1.8. moni aluevaltuutettu odotti palveluverkon rakenteen syvällistä tarkastelua.

Mitä tapahtui?  Todettiin, ettei palveluverkkoselvitys olekaan vielä valmis, eikä palveluverkkokokonaisuudesta päättäminen oikeastaan kuulu valtuustolle!

Selityksenä tälle, että hyvinvointialueemme korkein päättävä elin näin sivuutetaan, oli muun muassa se, ettei asiasta mainita strategiassa. Kun tähän heitin kysymyksenä sen, että eikö nyt tätä liukuvaksi ja tilanteiden mukaan eläväksi mainostettua strategiaamme voisi muuttaa, sain vastauksen, jota en todellakaan osannut odottaa. Minulle selitettiin, että kun valtuuston päätökseen tarvitaan aina aluehallituksen esitys, arvattavasti tällaista ei liene tulossa!

Jos valtuuston toimivallan takaaminen todella vaatii tässä asiassa strategian tai hallintosäännön kirjauksiin muutoksia, pitäisi niihin kiireellisesti ryhtyä, eikä työntää tarkoitushakuisesti päätä pensaaseen!

Miksi hyvinvointialueemme hallitus ei haluaisi antaa päätösvaltaa näin ratkaisevassa asiassa vaaleissa valitulle valtuustolle?

Yllä olevaan kysymykseen löydän vain varsin ikävän vastauksen.  Kun talous pakottaa ikäviin päätöksiin ja vaalilupauksetkin ovat painolastina, on julkinen raskas päätöksenteko hyvä vaientaa näkymättömiin. Hyvinvointialueemme hallitus (jossa KD muuten ei ole mukana) myöntyy asioista tietävien virkamiesten enemmän tai vähemmän pakon sanelemiin esityksiin ja sysää näin omankin vastuunsa vielä hiukan pitemmälle.

Tätäkö varten pidettiin Satakunnan hyvinvointialueen valtuuston vaalit?

Hallitusvastuun ihanuus ja kurjuus (Heinäkuu 2023)

Areenan puolueiden yhteisteltassa oli arvottu KD ja RKP vierekkäin. Halusin varmistaa oikean sivustani ja vihjaisin heti alkuun, että näin sitä sitten ollaan samassa hallitusyhteistyössä. Hyvinhän meillä siinä toripisteessä sopu säilyi ja juttukin luisti.

Seuraavana puolueena rivistössä olikin SDP ja seurasimme mielenkiinnolla heidänkin toimintaansa. Pirteän yllätyksen kaiken karkki- ja esitetarjonnan lomaan olivatkin keksineet. Ihan hätkähdin, kun tarjosivat tuoreita mansikoita ja jotain vaaleanpunaista juhlajuomaa. Porilainen kun on huumorissaan usein kuivakan ilkeämielinen, en voinut olla minäkään olla toteamatta naapurille: ”Kattos ny, demarit onkin näköjään iloisia, kun hallitusvastuu vihdoin helpotti.”

Keskiviikkoillan puoluejohtajapaneelissa ei vihervasemmiston mieliala enää vaikuttanut riehakkaan iloiselta. Se oli pelkästään riehakas, kun he oikein urakalla kävivät uuden hallituksen kimppuun. Kai tuo sanailu hallituksen ja opposition välillä onsinänsä ihan normaalia. Tällä kertaa se vain yltyi toistensa päälle huutamiseen niin, ettei annetuista puheenvuoroistakaan enää saanut selvää.

Minulle jo pitkään kunnallispolitiikassa mukana olleelle tuli areenapaneelia seuratessa sellainen epätodellinen olo, että teatteriako tämä onkin koko valtakunnan politiikka?

Tässä pantomiimissa Marinin hallitus sotkeutui ensin omiin velkanaruihinsa, sitten Orpon hallitus ikäviin säästöleikkausten nyöreihin ja lopuksi elinkeinoministeri Junnila pesukarhukravattiinsa.

No, ainakin media on ulkomaita myöten saanut vettä myllyynsä. Suomen jauhojen laadusta he eivät kaikki kyllä tahdo oikein selvää saada.

Kuitenkin:

Olemme sisukas kansa. Olemme selvinneet sodista. Olemme suurella yksituumaisuudella liittyneet Natoon, kun se osoittautui ulkoisen turvallisuutemme kannalta välttämättömäksi. Olemme tukeneet Ukrainaa.

Kaikki tämä suuren yhteisymmärryksen vallitessa.

Olemme aina maksaneet velkamme, ja selvinneet jokaisesta lamasta.

Vaalien yhteydessä kaikille oli selvää, että nyt on saatava suunnanmuutos julkisen taloutemme velkakierteeseen. Kenellekään se ei tietysti ole kivaa, kun nyt on maksun aika.

 Tämä tilanne pitäisi niin hallituksen, kuin oppositionkin ymmärtää, ja tehdä mahdollisuuksien mukaan myös yhteistyötä. Nyt vaaditaan kaikilta kokonaisuuden ymmärtämistä.

Me kristillisdemokraatit emme antaneet katteettomia vaalilupauksia, vaan kuulutimme ”järjen ääntä”. Se kertoi meille silloin, ja kertoo nyt, että tosiasiat huomioiden, ja vaadittavat toimet – niin hyvät ja kipeätkin – tehden pääsemme selvemmille vesille tästäkin tilanteesta.

 Yhden asian kaikki oppositiopuolueet, ja hallituksessa mukana olevat ovat joka vaiheessa juhlallisesti luvanneet:

”Heikoimmista pidetään huolta.”

Tämä on nykytilanteessa se tärkein lupaus, ja tätä lupausta pitää kaikkien seurata, ja sen toteutumista vahtia!

Kovat oli pesuaineet ja valkoista tuli. Sen verran rajua oli pyykinpesu, että monelta puolueelta alkoi näissä liemissä värit irrota. Vasemmistoliiton tummanpunainen haalistui pahemman kerran, ja Keskustan neliapilastakin moni onnenlehti irtosi. Vihreiden vihersiirtymä oli myös melkoinen.

Miksi lähes kaikki muut puolueet isojen kolmen koplaa lukuun ottamatta kirjasivat pahat tappiot?

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa ”Tapelkaa, niin saatte sokeria”, mutta nyt sen sisältö alkaa tässä pyykinpesussa hiljalleen valjeta. Vaaliväittelyissä Marin ja Orpo retuuttivat toisiaan ja loppuvaiheessa alkoi selvitä, että osaa se Riikkakin – siis Purra.

Kolmikko teki toisistaan inhokkeja, minkä kerkisi – ja kas – kaikkien kannatus nousi. Taisi käydä niin että äänestäjä ei enää miettinytkään, mikä puolue olisi se oma ja mieleisin. Pääasiaksi nousi, ettei se pahin inhokki saa pääministerin paikkaa.

Jonkun tutkivan journalistin kannattaisi selvittää kuinka paljon ihmisten poliittinen käyttäytyminen vaihtui ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän äänien välillä.

Seurasin Satakunnassa tarkimmin vain meidän kristillisdemokraattien kannatuslukemia, mutta aika selkeän vinkin nekin näyttäisivät antavan. Lopputuloksena kannatuksemme nousi mukavasti edellisvaaleista puoli prosenttiyksikköä lukemaan 3.2%. Olimme poikkeus pienempien puolueiden joukossa, koska meidän kannatuksemme ei laskenut, vaan nousi. Kuitenkin ennakkoäänien jälkeen kannatuksemme oli 3,7%. Koska ennakkoääniä annettiin yli puolet kokonaisäänimäärästä, tarkoittaa se, että vaalipäivän äänistä saimme selvästi ennakkoääniä pienemmän osuuden.

Vasemmistoliiton Raisa Ranta oli ennakkoäänien tuloksissa menossa eduskuntaan vielä melko selkeästi. Toisin kuitenkin kävi. Mahtoivatko mahdollisesti vasta vaalipäivänä taktisesti demarien puoleen kääntyneet toverit lopulta käytännössä vaihtaakin vasemmistoliiton paikan kokoomukselle? Siinä tapauksessa Li Anderssonin paljon julkisuutta saanut roisi toteamus omasta harmistaan taitaa kuvata heidänkin tuntojaan.

Selvää on, että viime hetkien kova mediarummutus ja kiivaat kamppailut kolmen suurimman puolueen välillä toivat nyt tappelijoille sokeria. Sokerin pahin puoli on se, että energiaa siitä saa vain hetkeksi.

Vaalivoittajatkin joutuvat lähtemään sokerihumalan jälkeisestä tilasta reaalimaailmaan, jossa  tulevan hallituksen taloudelliset haasteet ovat poikkeuksellisen suuret. Toivottavasti jostain näiden vaalimelskeiden tauottua alkaa kuulua myös järjen ääni. Ääni, joka saa meidät suomalaiset pitämään yhtä niin helppoina, kuin vaikeampinakin aikoina.

Satakunnan Kansan tuore vaaligallup ei näytä Sosiaalidemokraateille, eikä Kokoomuksellekaan kovin ruusuista tulevaisuutta. Kumpikin puolue on jumiutunut omiin doktriineihinsa niin perusteellisesti, että sotkeentuvat omiin nilkkoihinsa.

Kun vaalipaneelissa Kokoomus toteaa kokoavansa 6 miljardia euroa ja samalla alentavansa verotusta, on demarien kovin helppo vaatia listaa niistä ”pikku leikkauksista”, jotka puolue on valmis toteuttamaan. Siihen onkin sitten kovin vaikea vastata saamatta puolueelleen köyhemmän kansan kurittajan leimaa.

Vaalilupauksien täsmentämistä ei tarvitse surra juhlapuheissa, eikä media yleensä sensuroi vaalimainoksiakaan. Toisin on, kun valtakunnan mediassa kysytään suoraan: ”Mistä te otatte ne miljardit?”

Ei ihme, että Kokoomuspuolueen hallitusvastuun otolle kynnyskysymykseksi asetetun 6 M€ summa on alkanut vipattaa jo porukan itsensäkin sisällä.

Sosiaalidemokraatit ovat taas hirttäytyneet doktriiniin: ”Ei leikata”.

Nyt taas Kokoomuksen on erittäin loogista kysyä, mistä vaadittavat säästömiljardit otetaan ilman massiivisia veronkiristyksiä? Demarien tilannetta heikentää vielä merkittävästi se, että vallan kahvassa olevana pääministeripuolueena mitään ihmeitä ei ole näytetty, ellei joku sitten katso kiireesti väsättyä, mielestäni varsin haitallista translakia sellaiseksi.

Mitä tapahtuu, kun Kokoomus ja demarit vaativat toisiltaan rehellisyyttä? Käy, niin kuin SMP:n Veikko Vennamo jo aikanaan vaalijulistuksissaan totesi ”Kyllä kansa tietää”.

On aivan selvää, että Suomen velkakehitys on saatava taittumaan. Se edellyttää tervettä kansallista itsekkyyttä EU:n direktiivinikkarien ja ilmastopaniikin kylväjien edessä. Suomelle riittää tässä aivan hyvin se, että pidetään maa- ja metsätaloutemme kunnossa ja noudatetaan kaikkia kansainvälisiä velvoitteita. Suomalaisten osuus ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä on noin yksi kymmenestuhannesosa, joten maaseudun tuottajien ja muidenkin yrittäjien toimeentulo pitää nyt ensisijaisesti taata.

Velkakehityksen taittaminen vaatii leikkauksia menoihin ja lisäyksiä tuloihin. Tämä ei varmasti ilman synnytystuskia tapahdu, mutta tässäkään ei tule panikoitua. Emme ole konkurssissa, ja tämäkin tilanne saadaan varmasti korjattua.

Kristillisdemokraattien vaaliohjelma ei sulje pois tarvittavia toimia, mutta yksi asia on ylitse muiden: Pidetään ennen kaikkea heikoimmissa asemissa olevien kansalaistemme puolta!

Porin eri asioihin tilaamia konsultteja eivät asukkaamme isommin rakasta. Näin siitä huolimatta, että heillä on hallinnassa alansa viimeinen tieto. Kaupunkilaistemme oma maalaisjärki on usein törmäyskurssilla trenditietoisten asiantuntijoiden kanssa.

Itsellänikin on tästä kokemus ajalta, jolloin käytiin kiivasta poliittista debattia siitä, pitäisikö kaupunginsairaalamme suosittu päiväkirurgia siirtää kokonaan Satakunnan sairaanhoitopiirin vastuulle keskussairaalaan. Tilattu konsulttikaksikko oli saanut tehdyissä tutkimuksissa selville sen, että niin hoitotulokset, kuin talouspuolikin olivat erittäin kilpailukykyiset keskussairaalaan verrattuna.

Konsultit ehdottivat silti oman päiväkirurgiamme alasajoa, joten kaupunginvaltuuston kokouksessa pyysin heitä perustelemaan kantansa. Muistan edelleen saamani vastauksen sanatarkasti: ”Se on kansainvälinen trendi.”

Onneksi kaupunginsairaalan kohdalla tehty trendimoka korjautui osittain jo aloitusvuonna 2014, kun sairaanhoitopiiri päätyi kuitenkin jatkamaan kaupunginsairaalamme leikkaustiloissa pienimuotoista kirurgiaa. Julkisen terveydenhuollon jonot ovat nytkin sen verran pitkät, että kaikki kapasiteetti on oltava käytössä. Saa sitten nähdä mitä hyvinvointialue lopulta tekee asioille.

Suomi oli pitkään koulujen oppimistuloksia vertailevan PISA – tutkimuksen kärjessä. Itämeri-projektin isossa koulutapahtumassa saksalainen kollegani vaati minulta vastausta Suomen erinomaiseen menestykseen. Totesin silloin hänelle, että olemme vuosia jäljessä opetusalan sen hetkisestä kehityksestä. Suomessa on vain selkeät vaadittavat opetussisällöt ja opettajat saavat kullekin sopivin metodein ne opettaa.

Nyt olemme opetusalallakin saaneet trendeistä kiinni. PISA- tutkimuksen tuloksemme ovat romahtaneet.

Suuri on nyt kaunista ja valtava kauneinta. Jättikoulut ovat nykyaikaa. Suuret opetusryhmien koot säästävät rahaa, ja myös se, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on nidottu perusryhmiin ilman luvattuja lisäresursseja

Tietokoneet ovat kouluissa pyrkimässä hyvän palvelijan roolista isännän osaan. Kuitenkin ihmisen omassa päässä oleva tieto ja kokemus on ratkaisevaa, kun tarvitaan sosiaalisia kykyjä, luovuutta ja uusia innovaatioita. Kun entisajan isännällä oli käytössään 24-osainen tietosanakirja, hän tuskin saattoi sanoa tietävänsä kaiken. Kaikki internetissä oleva data ei myöskään voi korvata itse opittua ja sisäistettyä tietoa. Mikään digitaalinen alusta ei korvaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista ja henkistä kasvua. Näitä tavoitteita eivät laitteet ja ylisuuret ryhmät auta saavuttamaan.

Oppisisällöt pitäisi saada sellaisiksi, että yleissivistyksen tärkeät perusasiat opitaan ajan kanssa, eikä hypitä yhä uusien pikkudetaljien perässä yhdestä asiasta toiseen.

Tasa-arvon ehdoton vaatimus on tuonut lisää trendejä, tai oikeastaan dogmeja kouluunkin. Vaikka yli puolet suomalaisista edelleen kuuluu kirkkoon, ei kouluun kutsuttu pappi tai nuorisotyöntekijä saa sisällyttää päivänavaukseensa minkäänlaista hengellistä sisältöä. Katsotaan, että se voi häiritä jotakuta. Sen sijaan, vaikka asiantuntijat sanovat, että teini-ikäisten sukupuolisen identiteetin pitäisi antaa kasvaa ilman häiriöitä, halutaan yllyttää herkässä iässä olevia nuoria miettimään vaikkapa sitä, kuinka paljon minussa on miestä tai naista.

Ympäristökysymyksissä Suomen on tietenkin pidettävä tarkasti huolta omista kansainvälisistä velvoitteistaan ja ylittääkin ne silloin, kun se on mahdollista. Sen sijaan trendi, jossa jokainen EU:lta tuleva suositus hyväksytään maa- ja metsätaloutemme kustannuksella, sotii puhdasta maalaisjärkeä vastaan. Kun pitää miettiä, käytämmekö miljardin suo-ojiemme täyttämiseen ja näin metsän tukahduttamiseen, vai annammeko sen samansuuruiseen hyvinvointialueittemme vajeeseen, ei tarvinne järjestää kansanäänestystä tästä asiasta.

Valtiolliset eduskuntavaalimme ovat nyt tulossa. Toivottavasti ne ehdokkaat valitaan, joilla on päässään sen verran suomalaista maalaisjärkeä, etteivät kaikki trendituulet sitä käännä.

Kunnallisneuvos Esa Wahlman kirjoittaa Satakunnan Kansan yleisönosastossa 4.2. hyvin kauniisti yhteistyön tarpeellisuudesta ja yhteisen maalin löytämisestä kunnalliseen päätöksentekoon.

Varmasti kaikki ovat tässä samaa mieltä Esan ajatusten kanssa. Sellainen vaikeus vain yllättää, kun jokainen haluaisikin sijoittaa ne maalitolpat omaan paikkaansa.

Jos tolpanpystyttäjiä on vähän kompromissin mahdollisuus yhteiseen maaliin kasvaa.

Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien yhteinen valtakausi kesti Porissa pitkään, oikeastaan se kaatui vasta toissa vaalien luottamusmiespaikkajakoihin. Porin kaksipuoluejärjestelmässä kaksi valtapuoluetta päätti asiat ja enemmistön omaavien akselivaltojen maali ei kovissakaan taklauksissa siirtynyt.

Asioissa oli hyvätkin puolensa sikäli, että nykymenon tapaista tehtyjen päätösten edestakaisin sahaamista ei juurikaan esiintynyt. Esan ja kokoomuskumppanin hanska piti, ja tällaisessa touhussa kunnallisneuvos Wahlman oli oiva pelinrakentaja. Ainoa tärkeä asia oli se, että tiukassa paikassa valtapuolueiden sisäisen ryhmäkurin tuli olla pitävä.

Jos pari puoluetta ajaa kiistellyn asian läpi omilla äänillään, se on täysin demokratian sääntöjen mukaista.

Jos kuitenkin kyseisin päätöksen on lopulta tehnyt vain jokunen puoluepamppu, joita urallaan eteenpäin haluava riviväki miettimättä seuraa, silloin kyseessä on samalla kertaa harvainvalta. 

Esa suitsuttaa vahvasti pormestarimallilla toimivan Tampereen puolesta. Tätä malliahan demarit Porin suurimpana puolueena tietysti ajavat. Valta keskittyy tällöin pormestarin paikan saaneelle suurimman puolueen kaupunginvaltuutetulle ja sitä kautta samalle puolueelle. Muut merkittävät puolueet saavat sopivat toimialuekohtaiset apulaispormestarien vakanssit lohdutuspalkintoina.

En ollenkaan väitä, etteikö päämäärien maalitolppia ole tällöin nopeampi laittaa paikoilleen. Tampereen osalla taloudellisesti hintavien tavoitteiden saavuttamista helpottaa vielä ratkaisevasti selkeä suurkaupungin status.

Pori jatkaa uuden kaupunginjohtajamme Lauri Innan alaisuudessa ja monella – minä mukaan lukien – on isoja toiveita ja odotuksia tulevaisuutemme suhteen.

Porin tauti on tällä hetkellä pitkäjänteisen ja luotettavan suunnittelun puute. En syytä tästä pelkästään virkamiehiä, joskin toisinaan heilläkin on harmeihin osuutensa.

Kun kaupunginvaltuustomme teki budjettikokouksessaan ison hankkeen rahoituspäätöksen, ja sitten perui sen saman budjettivuoden lopulla voin vain sääliä hankekilpailun voittanutta urakoitsijaa. Kovin hyvin ei ole mennyt Kirjurinluodon ökykioskinkaan kanssa.

Olen Esan kanssa samaa mieltä siitä, että Porin jatkuva maalitolppien siirtely on lopetettava. Yritysten ja kaikkien porilaisten on saatava luotettava tieto siitä, mihin me pyrimme nyt ja tulevaisuudessa.

Kansallinen ongelmamme on se, että tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjä ei voi ollenkaan luottaa siihen, mitä äänellään saa. Translakiäänestyksessä keskustan ja kokoomuksen rivit hajosivat kuin varpusparvi. Nyt tiukan konservatiivinen äänestäjä voi antaa äänensä samoin ajattelevalle ehdokkaalle, mutta eduskuntaan nousee samalta listalta aivan vastakkaisen kannan omaava kaveri.

Joka tapauksessa suomalainen kansanvalta on kaikkine hankaluuksineenkin säilyttämisen arvoinen. Sitä pitää kehittää, mutta ei murentaa.