”Vanhukset syövät nuorten hillot” toteaa Porin Nuorkokoomus ry:n puheenjohtaja mielipidekirjoituksensa otsikossa (SK 11.6.).

Jäin miettimään tätä hillonsyönnin ja toisaalta hillopurkin täyttämisen dilemmaa ihmisen eri ikäkausina.

Kun lapsi syntyy, hilloa ei tarvita, äidinmaito riittää. Koko lapsuutensa ja usein myös osan nuoruuttaan lapsi on paljolti huoltajiensa varassa. Aikuiset, yleensä isä ja äiti, vastaavat hillopurkin täyttämisestä ja perillinen käyttää heidän varojaan.

Kun nuori suorittaa opintojaan, yhteiskuntamme vastaa koulutuksen järjestämisestä, ja takaa nuorelle aikuiselle opiskelumahdollisuuden. Yhteiskunta täyttää monella tapaa hillopurkkia opiskelijan puolesta

Eläkkeelle siirtyvä seniorikansalainen on näin ollen lasten vanhempana ja veronmaksajana käyttänyt valtaosan työajastaan myös nuorempien hillopurkkia täyttäen. Samalla hän on pakollisten eläkemaksujen muodossa keräännyt vanhuuden varalle tavaraa eläkepurkkiin.

Pitäisikö nyt miettiä kokoomusnuoren tapaan sitä, että taitaisi olla pian aika harkita äänestysoikeuden poistamista vanhoilta hillonsyöjiltä ja ruuvata vielä purnukan kansi sen verran tiukalle, ettei sieltä niin vain hilloa enää heruisikaan.

Pakko todeta, että uskomattoman itsekkäiltä ja ajattelemattomilta esitetyt alle 25-vuotiaan kirjoittajan lamalääkkeet tuntuvat.

En ole sen paremmin sosiaalidemokraatti, kuin kokoomuslainenkaan, enkä varmasti ole kaikkien hallitusohjelmamme suunnitelmien takana. Kuitenkin, kun valtaosa kansastamme ja valvovat viranomaiset ovat huolissaan vanhustenhuollon tasosta ja Porissakin on todettu vakavia puutteita useilla eri perusturvan alueilla, pitää nämä korjata, vaikka sitten jokaisen kansalaisen hillopurkki vähän vajenisikin.

Uskon, että kansantaloutemme kestää sairaiden, vammaisten ja vanhusten inhimillisen kohtelun, mutta sen myönnän että nykyistä syntyvyyden voimakasta alenemista yhteiskuntamme on vaikea kestää.

Viestini nuorille ja vähän vanhemmillekin pareille on, että toivoisin rohkeutta perhekoon kasvattamiseen, sillä tällöin eläkkeelle jäädessänne Suomesta löytyy riittävästi uusia hillopurkin täyttäjiä — elleivät he sitten juuri silloin päätä, että nyt on aika panna kansi teidän osaltanne kiinni.

Kirjoituksessa mainitun hallitusohjelmamme suurin heikkous on sen riittämättömät panostukset lapsiperheiden hyvinvointiin. Perheiden arvostuksen ja toimeentulomahdollisuuksien parantaminen on eteläisen naapurimme Viron kokemusten mukaan erittäin tehokas keino syntyvyyden kasvuun.

Lapsissa ja nuorissa on valtakuntamme tulevaisuus. Toivottavasti heillä on kyky ottaa se eettisesti ja taloudellisesti vastuullisena tehtävänä.