Vaalien häviäminen kirpaisee. Sen ovat kaikki puolueet joskus joutuneet toteamaan – kokoomus Porissa viime kunnallisvaaleissa.

Lisäksi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien useita vaalikausia melko kitkattomasti pyörinyt vallanpidon aseveliakseli katkesi. Kun vaalien jälkeisissä neuvotteluissa politiikan johtopaikkoja enää jaettukaan ”yksi sulle – toinen mulle” periaatteella, ymmärrän hyvin, että selkeä oppositioasetelma saattoi houkuttaa kokoomuksen väkeä.

Paikkajakoja koskevien vaaliliittoneuvottelujen kariutuminen myös pienempien puolueiden kanssa oli kai viimeinen niitti. En todellakaan syyttele kokoomusta siitä, jos vaalien jälkeinen valtuustosopimusneuvottelujen poliittisen yhteistyön hiekkalaatikko alkoi tuntua ahtaalta.

Joka tapauksessa kesken kohtuullisen hyvässä yhteisymmärryksessä sujuneiden valtuustosopimusneuvotteluiden kokoomus ilmoitti, että puolue irtautuu sopimuksesta.

Tämä tästä, mutta kun Knuuttila (SK 9.8.) valtuustoryhmänsä puheenjohtajana nyt ilmoittaa, että ” Pori ansaitsee oikean valtuustosopimuksen”, en oikein tiedä, mitä tästä myöhäsyntyisestä manifestistä pitäisi ajatella.

Oikea valtuustosopimus kattaa jokseenkin kaikki puolueet. Se tehdään yhteisesti sovittujen askelmerkkien mukaan eteneväksi tulevaisuuden suunnitelmaksi normaalisti koko valtuustokautta varten. Tällä valtuustokaudella juuri kokoomus irtautui ensimmäisenä valtuustosopimusprosessista.

Pori todella ansaitsee oikean kattavan valtuustosopimuksen, ja toivottavasti sellainen syntyy viimeistään kevään vaalien jälkeen. Toivottavasti myös vaalien jälkeiset neuvottelut luottamushenkilöpaikoista voidaan nyt käydä paremman yhteisymmärryksen hengessä, sillä joka tapauksessa tulevaisuuden isot haasteet edellyttävät kaikilta halukkuutta tavoitteelliseen yhteistyöhön.

Kaikki Suomen suurimmat kaupungit Helsinkiä lukuun ottamatta ovat rypeneet Knuuttilan värikkäästi kuvaamissa talousvaikeuksissa. Viisasten kiveä ei ole löytynyt oikealta eikä vasemmalta – ei myöskään virkamiehiltä. Jos kokoomuksella on toimiva ratkaisu ehdotettavana, olisi se nyt hyvä kuulla ihan selkokielellä. Porilaiset ansaitsevat ehdottomasti kuulla myös sen, mitä Knuuttilan kirjoituksessaan mainitsemaa villin vastuutonta rahankäyttöä on tällä valtuustokaudella harrastettu.

Porin perusturvan taloudelliset tunnusluvut ja kehittämissuunnitelmat ovat ihan kohdallaan. Asukasta kohti lasketut tarvevakioidut perusturvan kustannukset olivat juuri tehdyssä vastaavien kaupunkien kanssa lasketussa vertailussa aivan halvimpia. Halvalla ei kuitenkaan usein  kyetä saamaan hyvää.

Perusturvaa sitoo lakisääteiset velvoitteet, joita myös valvotaan. Viimeksi oli lastensuojelupuolella jo väijymässä puolen miljoonan euron uhkasakko, joka kuitenkin korjaustoimin onnistuttiin ainakin toistaiseksi välttämään. Kulut nousevat ja ikääntyneiden määrä kasvaa jyrkästi. Rahat eivät tahdo riittää vaikka kuinka halvalla yritettäisiin selvitä.

Edellä olevan tiedostaen kaupunginhallitus tilasi varsin luotettavalta taholta (NHG) auditoinnin perusturvan tuottavuuden parantamiseksi. Perusteellisesti suoritetun tutkimuksen ja kululaskelmien perusteella syntyi suositus tuottavuusohjelmasta, johon Sonja Myllykoskikin (SK18.7.) viittaa. Puoluekannoista riippumatta perusturvalautakunta on tukemassa tämän myös asiakkaat huomioivan ohjelman suorittamista.

Tämä teoriasta. Entä käytäntö?  Aloitan kaupunginjohtajamme suoralla sitaatilla NHG:n avulla laaditusta tuottavuusohjelmasta (perusturvan tiedote 29.11.2019): ”– Hankkeet eivät ole lyhyen aikavälin leikkausohjelmia, vaan niiden avulla pyritään pitkäjänteisesti hidastamaan kustannusten kasvua. Ikääntymisen ja muun palvelutarpeen kasvun myötä kustannukset tulevat joka tapauksessa kasvamaan kymmenillä miljoonilla lähivuosien aikana.”

Kuinka kävi? Auditoijan laskelmat perusturvan tulevaisuuden kulujen kasvusta osoittivat ilman tuottavuusohjelman suorittamista 15M€ lisäystä tälle vuodelle, joita tuottavuusohjelman tulevaisuuden säästöjä tuovien rakenteellisten uudistusten aloittaminen kasvattaisi vielä 3M€:lla. Kun vuoden 2020 talousarviosummaan ei kirjattu kuin alle prosentin kasvu viimevuotiseen verrattuna on selvää, ettei ylityspyynnöiltä voi mitenkään välttyä, ellei palveluja ajeta alas. Perusturvalautakunta esitti varsin täydellisesti perustellun 11.9M€ talousarvion muutospyynnön 23.4.2020. Tämä vastasi varsin tarkasti NHG:n ennustetta. Kaupunginhallitus hylkäsi esityksen, koska siinä ei esitetty ohjelmaa ylityksen kattamiseksi. Kysyä sopii, miksi ylitystä olisi yleensä anottu, jos olisi omat keinot sen kattamiseen.

Kun virkamiehet eivät aikaansaaneet vaadittua ylityksen kattamisohjelmaa kesätaukoon mennessäkään, seuraava tilaisuus anoa kipeästi tarvittavia varoja on vasta aikaisintaan elokuun loppupuolella.

Mitkä olivat seuraamukset? Otan yhden esimerkin, joka tänä kesänä on ollut yleinen puheenaihe.

Tehostettua palveluasumista ei enää ohjata ollenkaan yksityisille palveluntarjoajille, vaikka itse asiassa se on tällä hetkellä halvin vaihtoehto. Jonot kasvavat, kun kaupungin julkisen puolen palveluja tarjonneeseen Himmeliinkään ei enää oteta yhtään uutta asujaa.

Syy on selkeä. Kun tuottavuusohjelmassa pyritään 24/7 palveluun kotihoidossa, tavoitellaan tilannetta jossa tehostetun palveluasumisen tarve vähenisi. Nyt vain kaupunginhallituksen päätöksellä evättiin samalla sekin lisämiljoona, joka olisi tarvittu kotihoidon parantamiseen vaadittavalle tasolle.

Kun haastattelimme aikanaan nyt virkaansa tullutta perusturvajohtajaa, kysyin, kestääkö hän tulevaisuudessa tulevia syytöksiä budjettiylityksistä. Hän sanoi kestävänsä ja samoin kestänee kaupunginhallitus, mutta entä kaupunkimme apua tarvitsevat ihmiset. 

Santavuon kirjoitus Porin talousongelmista (SK 27.6) oli sinänsä asiantuntevan totuudenmukainen kokoomusmiehen katsaus.

Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Asiat esitettiin kyllä selkeästi ja paljastavan kovassa valossa, mutta vain yhdeltä kantilta.

Viime talousarvioprosessista hän kertoo, että ”kokoomus esitti talousarvion palauttamista tasapainottamista varten”. Totta, mutta yhtä lailla totta on, että jo ennen tätä vaatimusta oli kaikkien poliittisten ryhmien välillä käyty pitkät neuvottelut, eikä kokoomuksella ollut esittää vaatimuksensa tueksi enää mitään selkeää ehdotusta lisäsäästöistä. Käytännössä aika loppui ja budjetti piti saada valmiiksi.

Santavuo epäilee, että nyt sovittua 250 henkilötyövuoden vuosittaista säästötavoitetta ei ilman ongelmia saavuteta. Olen samaa mieltä.

Valmiuksia ei vain ollut raskaampaan keinoon eli laajoihin YT- neuvotteluihin ja niiden kautta mahdollistuviin henkilöstömme irtisanomisiin. Halusimme ainakin ensiksi katsoa, mihin rekrytointikiellon vauhdittamalla luonnollisen poistuman hyödyntämisellä päästään. Eläköityvistä ei tule työttömiä, irtisanotuista useimmiten tulee.

”Kunnallisveron vähennykset madaltavat maksettua veroa.”

Selkeä tosiasia tämäkin, mutta pienituloisimpiin kohdistuvat vähennykset ovat mielestäni tarpeen ja täysin oikeudenmukaisia.

Mainituista ”kunnallisista ja kunnollisista” palveluista lienee selvä tosiasia, että sekä kunnan, että yksityisten tarjoamia palveluja tarvitaan kilpailemaan keskenään.

Nykytilanne Porin vanhustenhuollon tehostetussa palveluasumisessa on sikäli huolestuttava, ettei yksityisiin palvelulaitoksiin tehtäviä palvelusitoumuksia ole enää tehty. Kun tavoiteltuun kotiin annettavaan 24/7 palveluun ei ole päästy. eikä rekrytointikellon ja henkilövähennysten takia tällä menolla päästäkään, on mielestäni aika vastuutonta pidentää odotusjonoja tällä tavalla. Näin siitäkin näkökulmasta, että Himmeliin ei enää oteta uusia vanhuksia, ja yksityinen tarjonta on kaiken lisäksi tällä sektorilla nyt selvästi halvempi. vaihtoehto.

Lastenhuollossa taas omat palvelut ovat tällä hetkellä halvempia, eli reilu kilpailu pitää julkisen ja yksityisen tarjonnan välillä aina olla.

”Joukkokokoukset ja sähköpostiviestit valtuutetuille näyttävät vaikuttavan, mutta se on mielestäni ulkoparlamentaarista toimintaa.”, Santavuo toteaa.

Voi olla, että sähköpostiviesteillä ja asukkaiden kokoontumisilla on todella vaikutusta valtuutettujen käyttäytymiseen. Toisaalta pitäisin kyllä diktatuurina tilannetta, jossa tätä ei hyväksyttäisi. Demokratia ei toteudu, jos valtuutetut päättävät heti vaalien jälkeen sulkea äänestäjiensä mielipiteet merkityksettöminä pois. Emme saa olla vain tunteettomia puolueittemme doktriinien noudattajia, vaan kaikkien porilaisten edunvalvojia.

Pekola  (SK 9.6) kirjoittelee viihdyttävästi karkean kärjistettyjä mietteitään, mutta varomattomaan ylimielisyyteen ei kellään politiikassa mukana olevalla luulisi olevan varaa.

Kun Antti toteaa, että ”poliittiset päättäjät” eivät tiedä montako nollaa on biljoonassa, hän on aivan oikeassa. Jouduin  minäkin tarkistamaan asian. Huvittavaa on, että hän ei näytä itsekään tietävän, montako nollaa biljoonassa on.

Biljoona on suomen kielessä miljoona miljoonaa, eli 1000 miljardia. Kun koko Suomen nykyinen valtionvelka on hiukan päälle 100 miljardia, biljoonien velanotto ei sen paremmin Porilta, kuin Suomen valtioltakaan onnistu. Mikään taho ei myönnä sellaista 1000000000000 euron lainaa.

Pienempiä lainoja myönnetään, ja niitä on ollut Porinkin pakko ottaa. Porin kuntalaista kohti lasketut ansiotulot ovat vertailukuntiin nähden keskimääräistä alhaisemmat, yhteisöverotulot ovat pienet, ja veroprosenttimme keskiarvoa alhaisempi. Minun huolenaiheeni ei ole biljoonan nollat, vaan yllä mainituista asioista ja koronasta vääjäämättä johtuva talouskurimus, jota valtiomme huono taloustilanne ja siitä aiheutuvat pienet kuntaosuudet pahentavat.

Edellä mainitun tilanteen parantamiseksi on tehtävä monia ikäviäkin ratkaisuja, joista yksi lienee kunnallisveron korottaminen. Maanantain kaupunginhallitus lähetti valtuustolle tiedoksi suuntaviivat, joiden ohjeistuksella nykytilannetta pyritään korjaamaan. Ensi vuoden taloussuunnitelmien laatiminen aloitetaan lautakunnissa ohjeiden pohjalta.

Yksikään puolue ei vastustanut tällaisen tiedotteen lähettämistä, tiedotteen, joka toteutuessaan sisältäisi myös noin yhden prosenttiyksikön kunnallisveroasteen nousun. Kukaan ei halua veronkorotuksia, mutta jos se osoittautuu välttämättömäksi, se on vain tehtävä. Tämän Pekolan kokoomuspuoluekin pitkin hampain myönsi. Kokoomus olisi kyllä halunnut lisäksi aloittaa heti myös tuotannollistaloudelliset yt-neuvottelut. Enemmistö kuitenkin katsoi, että rajumpiin irtisanomistoimiin ei ole syytä ryhtyä, ennen kuin selvitetään, mitä voidaan saada aikaan rekrytointikiellon vauhdittamilla luonnollisen poistuman kautta tulevilla henkilövähennyksillä.

Antti nimesi minut (SK 2.6.) homekoulujen ystäväksi, mutta tästä kunniasta haluan kieltäytyä, niin kuin varmaan muutkin valtuutetut. Homeongelmiin puututaan Porissa nykyisin heti. Terveessä rakennuksessa oleva paikalliskoulu ei ole homekoulu.

Ensi maanantaina valtuusto päättää, mitä Reposaaren koululle tapahtuu.

Lukujen valossa Pori saa erillistä saaristo-osakuntalisää, joka maksetaan niiden ylimääräisten kulujen kattamiseksi, jotka syntyvät palvelujen ylläpitämisestä ja alueen kehittämisestä. Pori saa tätä rahaa vajaat 300000€ vuodessa. Luokkien 3-6. paikallisopetuksen loppumisesta saatava vuosittainen henkilökulusäästö olisi noin 60000€.

Reposaarelle on muuttanut lapsiperheitä siinä uskossa, että reilun vuoden takaisen valtuuston kouluverkkopäätöksen nojalla koulu säilyy toimivana. Oppilasmäärä on ollut reippaassa kasvussa.

Edellä esittämissäni luvuissa on paljon vähemmän nollia, kuin biljoonassa, joten uskon, että lukujen vertailu ei tuota yhdellekään valtuutetulle ylivoimaisia vaikeuksia. Kyse on vain hyvin yksinkertaisesti siitä, haluammeko käyttää saamamme saaristo-osakuntalisän siihen, mihin se on tarkoitettu.

Toisen maailmansodan alussa Saksa valtasi nopeasti toteutetulla massiivisella kaikkia aselajeja hyödyntävällä salamasotahyökkäyksellä Puolan. Alue hallintaan, ennen kuin kukaan ehti kunnolla reagoida.

Porin äkkiä alkanut koulusota on tietysti erilainen, mutta jotenkin ainakin tästä valtuutetusta tuntuu, että aikanaan hyväksi ajateltu saksalainen periaate on noussut uudessa ympäristössään esiin.

En käy arvailemaan, alkoiko tämä virkamiesjohdosta vai suurten puolueiden kabineteista. Tosiasia on, että lyhyen ajan kuluessa on teems-kokouksissa valistettu valtuustoryhmien puheenjohtajia, ja pari kertaa jo koko valtuustoryhmiäkin. Sinänsä tämä on virkamiesjohdoltamme esimerkillistä toimintaa. Miksi puhun salamasodasta, johtuu siitä, että ehdoton pääpaino on ollut juuri tehdyn valtuuston kouluverkkopäätöksen romuttamisessa. Kun tavoitteenamme on 50M€  alijäämämme kattaminen, on mielestäni epäreilua, että jo ennen valtiollisen ja oman kuntamme kokonaistilanteen hahmottumista halutaan läiskäista ”tämä itikka” tieltä pois. Yläkanttiin arvioitu sivistystoimen kaikkien toimien kokonaissäästö 5M€ on 10% kokonaistavoitteesta ja sen kattaminen pelkällä kunnallisverokorotuksella vaatisi reilun 0.25% prosenttiyksikön korotusta.

0,25%-yksikköä taas vastaisi 2000€ kuukausipalkassa 5€ verolisää kuukaudessa. Uskon, että ainakin monet Reposaaressa, Ahlaisissa, Söörmarkussa, Kalaholmassa ja monilla muillakin alueilla asuvista olisivat valmiit maksamaan tällaisen lisän. Toki niin, että koko kaupungin valtuustohan tämän asian päättää – ellei sitten anna toisten päättää puolestaan jo aikaisemmin.

Mikä on reilua ja oikein, sen me valtuutetut nyt joudumme päättämään. Lentoliikenteeseen päätettiin antaa yli 3M€ vuosittainen tuki. Olemmeko nyt valmiit unohtamaan pienemmät yhteisömme säästösummasta, joka ei  lähiopetuksen säilymisen kannalta laskettuna vastaa edes lentoliikenteen vuosikuluja.

Kunnallisvaalit ovat tulossa, mutta meidän nykyvaltuutettujen tulisi ennen muuta ajatella niitä äänestäjiämme, jotka edellisissä vaaleissa halusivat tulla ajatuksiemme ja suunnitelmiemme taakse. Myönteisellä puheella ja lupauksilla ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei pidetä.

Lopetetaan tämä paineistettu porilainen panikointi ja salamasota, ja annetaan vaikeassakin tilanteessa harkiten tehtävälle vastuulliselle kokonaisratkaisulle aika ja tila.

Ajolähtötilanne on aina vaikea. Liikkeelle on lähdettävä, on juostava vaikka olisi millaisessa vaarassa polttaa näppinsä.

Poliittinen ajolähtö ei ole sen helpompi. Heli Räty aloitti juoksunsa (SK 23.5.) julkistamalla kokoomuksen ajatuksia Porin nykytilanteesta. Aivan oikein, kaikkien ajatusten on nyt hyvä päästä esiin. En tiedä, kuinka oikeudenmukainen tuomari olen juoksun yritystä arvostelemaan, mutta haluan kuitenkin esittää joitakin omasta mielestäni realistisia arvioita siitä.

Räty toteaa: ”Porissa ei ole mahdollista säästää henkilöstökuluista – kokoomuskaan ei tule sitä näin lähellä vaaleja esittämään.” Rehellinen ilmaisu, jopa vaalien läheisyys näköjään huomioitiin. Kuitenkin vasta esitelty kaupunkimme säästöohjelma nojaa juuri työntekijämäärän hallittuun pienentämiseen niin, että vapautuvia vakansseja ei täytettäisikään ilman erityistä harkintaa ja lupaa. Tämä, jos mikä, tekee työntekijätasolla mahdolliseksi organisoida tehtävät uudella ja kustannustehokkaammalla tavalla. Toki se ei mitenkään voi onnistua kaikissa tapauksissa, mutta on silti reilu ja tärkeä säästömahdollisuus, jota ei voi tässä vakavassa taloustilanteessa sivuuttaa.

Räty kirjoittaa myös, että ”kokoomus nosti jo vuosia sitten esiin sen, että kaupunkimme tulee luopua tarpeettomiksi jääneistä kiinteistöistä …”. Ihan totta ja tarpeellista, aivan kaikki puolueet ovat olleet jo vuosia ajamassa tätä asiaa!!! Myynnit eivät vain ole järjestyneet, kun ostajiakaan ei ole voinut pakottaa. Tämä ongelma tulee vastaan aina, kun vaikka tyhjilleen jääviä koulukiinteistöjä yritetään kaupata. Juuri nyt vaikkapa Reposaaren suojeltu koulukiinteistö liittyisi samaan porukkaan, mikäli sivistysjohtajamme esitys hyväksyttäisiin. Pikkukoulujen poisto on uudelleenlämmitetty ja jo kerran hylätty esitys.

Kirjoittajan ajatus siirtää Satasairaalamme potilaita muihin sairaaloihin aiheuttaisi valtavan menolisäyksen. Juuri tutkimukset ja toimenpiteet esimerkiksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ovat tälläkin hetkellä merkittävä kustannuslisä. Tasehankintojen rahoitus leasingjärjestelyillä maksaa rakennushankkeissa enemmän, kuin suora lainanotto – tämä asia on virkamiestemme toimesta perusteellisesti laskettu.

Porin virkamiesjohdon kiireinen ajolähtötoiminta on vaikkapa koulu- ja orkesteriasioissa antanut melko diktatorisen kuvan päätösmenettelyistä. Uhkailu (sinänsä realistinenkin) 50 miljoonan vajeella ei saa ajaa päättäjiä sellaiseen paniikkiin, että nyt on purematta nieltävä jokainen virkamiesten 5 miljoonan euron kokonaisuuteen liittyvä esitys. Virkamiehet esittävät ehdotuksiaan, mutta valtuusto päättää.

Koska Räty esitteli ajatuksiaan, esitän oman ennusteeni, miten ulospääsyä talouskurimuksestamme joudutaan etsimään:

Yksikään puolue ei halua veronkorotuksia, mutta ainakin noin 1 prosenttiyksikön korotusta emme voi välttää. Jos se jotain lohduttaa, niin näin joutuu tekemään valtaosa Suomen kunnista. Toivottavasti kiinteistöveroihin ei kajota, koska se on tulotasosta riippumaton asuinolosuhteisiin liittyvä vero, joka kurittaa erityisesti nuoria omakotiperheitä, ja haja-asutusalueen vanhuksia. Rekrytointirajoitus näyttää säästömahdollisuutensa – ehkä sillä ei 250 henkilötyövuoden palkkasäästöä ihan saada, mutta jotain ainakin. Rakennusinvestoinnit pitää saada halvemmiksi. Hyvä, ettei Pohjois-Porin koulumammuttia rakenneta. Muutenkin, juuri äsken (22.5) kuulimme ryhmäinformaatiossa talousvirkamiehiltämme, että yksityinen rakentaa esimerkiksi yksinkertaisen, mutta täysin toimivan päiväkodin puolet Poria halvemmalla.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Teatteri taas on viihdyttävää ja ajatuksia herättävää taidetta. Oikein tehty politiikka nojaa aina tosiasioihin ja pyrkii toimimaan mahdollisimman hyvin koko yhteisönsä parhaaksi. Teatterille on suotava taiteellinen vapaus.

Poliittinen teatteri on luku sinänsä. Siinä realismin voi aina korvata oman puolueen tavoitteissa unelmahötöllä ja toisten puolueiden tekojen arvioinnissa pelkällä rankalla arvostelulla.

Poliittisen teatterin päätavoite ei ole yhteisömme paras, vaikka toki sitäkin tavoitellaan. Päätavoite on voittaa seuraavissa vaaleissa.

Vaalilupaukset ovat suuri osa taiteellista vaikutelmaa. Edellisellä eduskuntakaudelle lähdettäessä oli keskustalla ja kokoomuksella hartaita lupauksia suomalaisen koulutuksen parantamisesta, ja perussuomalaiset lupailivat tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Kun rahat loppuivat ja pakolaisia virtasi, koulutusleikkaukset ja perussuomalaisen äänestäjäkunnan romuttuneet toiveet aiheuttivat suuria muutoksia Suomen poliittisessa kentässä.

Nykyhallituspuolueista sosiaalidemokraatit lupailivat vaalien alla työttömyyden laskua, mutta taloudelliset realiteetit ja viimeksi korona taitavat syödä nämäkin eväät.

Kuntataloutta kuritettiin Sipilän hallituksen aikana melkoisesti, valtionosuudet perusturvan ja koulutuksen osalla putosivat ja kunnilla taloudellinen pohja petti. Sama on jatkunut. Porin kokoluokan ja sitä suuremmista kaupungeista vain Helsingillä säilyi pää pinnalla, muut ottivat takkiin viime vuodelta reippaan alijäämän.

En halua tästä sen kummemmin ketään erityisesti moittia, valtiontaloutemme sukeltaa ja sen seurauksena valtio on jo laittanut ja laittaa myös nyt kunnat sukeltamaan. Leijonanosan kuntamenoistamme syvät perusturva ja sivistystoimiala koostuvat pääosin tiukasti lakisääteisistä tehtävistä, joita kunta ei voi sivuuttaa. Tästä syystä ja koronan vauhdittamana valtavan alijäämän uhka on niin Porilla, kuin kaikilla Suomen kunnilla olemassa.

Tilanne on kiistämättä Porinkin osalla hyvin vakava. Juuri siksi toivoisin turhien syyttelyjen ja teatteriesitysten niin puolueiden, kuin virkamiestenkin osalla lopullisesti laantuvan.

Nyt on aika rehellisen rakentavaan ja puoluerajat ylittävään vuoropuheluun. Nyt on aika paniikittomasti tehtäviin ja tarkkaan laskettuihin tulonhankkimis- ja säästötoimiin. Nyt on erityinen aika ajatella jokaisen kuntalaisen parasta.

Nyt ei ole aika keskittyä erityisesti ensi kevään kunnallisvaaleihin. Edellisissä vaaleissa meille on annettu erittäin ajankohtaisia ja paljon tärkeämpiäkin tehtäviä.

Talvisodan päättymisestä on juuri kulunut 80 vuotta. Voidaan puhua todellisesta historiallisesta ihmeestä, siitä, että Suomi selvisi aivan ylivoimaisesta vihollisestaan itsenäisyytensä säilyttäen.

Päivää ennen Sallan Pelkosenniemen ratkaisevaa taistelua presidenttimme Kyösti Kallio, joutui toteamaan, että joukkomme olivat todella ylivoimaisen vihollisen edessä. Tuhatta viittäsataa kiväärein aseistautunutta suomalaista vastassa oli yli 20000 koulutetun sotilaan panssarivaunujen ja tykistön tukema joukko. Kyösti rohkaisi radiopuheessaan turvautumaan Jumalaan, ja hänen vaimonsa Kaisa Kallio kehotti koko Suomen kansaa hädässään rukoilemaan apua kansallemme. Tämä pyyntö heijastui heti todellisena kansanliikkeenä koko maassamme.

Historiankirjoitus kertoo seuraavan vuorokauden tapahtumista hyvin neutraalisti: ”Luonnonvoimat tulivat avuksi”. Vuorokaudessa räntää satava sohjokeli vaihtui neljänkymmenen asteen pakkaseen, ja vihollisen kalusto jäätyi ja hyytyi paljolti käyttökelvottomaksi. Torjuntavoiton muistolaattaan on kaiverrettu hyvin yksinkertainen, lyhyt viesti: ”Tässä auttoi Herra”.

Talvisodan ihmeeseen liittyi paljon muutakin. Sisällissodan repimä kansamme heräsi yhtenäisenä puolustamaan isänmaatamme. Sotien ajan raskaat uhrit oli annettava, mutta itsenäisyytemme säilyi.

Tämän ajan korona ei ole sotaa vastaava hätätila, mutta hätätila kuitenkin. Nyt kysytään nuorisoltamme ymmärrystä heikoille ja ikääntyville, joita hallituksemme ja eduskuntamme on yksimielisesti päättänyt varjella. Nyt kysytään apua konkurssien uhkaamille yrittäjille, ja kestävyyttä terveydenhuoltoon, sekä lasten päivähoidosta vastaaville ohjaajille ja vanhemmille. Rahatilanne heikkenee ja kaikki ovat tavalla tai toisella mukavuusalueensa ulkopuolella.

Yksimielinen eduskuntamme antaa ainakin minulle toivoa siitä, että niin usein korulauseissa puhuttu yhteisöllisyys heräisi meissä kaikissa nyt todellisena henkiin.

Emme voi kovin paljon hallita luonnonvoimia, emme koronan leviämistä, emme omaa elämäämmekään. Mutta on tullut aika tämän koronan suhteen tehdä parhaamme.

Lopuksi – eräs ystäväni lähetti minulle puhuttelevan viestin. Siinä oli vain lyhyt ote Uuno Kailaan ”Suomalainen rukous” nimellä tunnetusta runosta ja virrestä:

” Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs.
Kaitse ain kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä
heikkoja edessäs.”

Kun tilanne koetaan kovin hankalaksi tai sellaiseksi, jossa ulkopuolisen asiantuntijatahon tutkimuksista ja ehdotuksista saattaisi olla ratkaisevaa hyötyä, silloin voi olla auditoinnin aika.

Auditointia ei pidä tilata ratkaisemaan työsuojelullisia väärinkäytöksiä, työsuojeluviranomaiset ovat sitä varten. He selvittelevät ja käsittelevät virkavastuulla nämä asiat.                                    

Timo Aro antoi (SK 5.5.2019) ymmärtää, että Porissa vallitsee virkamiesten keskuudessa pelon ja orjuutuksen ilmapiiri. Kyseisen lehtijutun otsikkoa lainaten: …karua on kaupungintalon arki: Virkamiehet linnoittautuvat peloissaan työhuoneisiinsa …”He ovat kuohittuja”.

Jos tämä oli totuus, silloin kaltoin kohdeltujen virkamiesten olisi yksissä tuumin ollut heti otettava työsuojeluviranomaisiin yhteyttä saadakseen oikeutta. Isolla porukalla rattaat olisivat varmasti lähteneet pyörimään. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja se Aluehallintoviratossa tuolloin ollut tutkimusasiakaan ei ollut henkilöitynyt kaupunginjohtajamme tekemisiin.

Porissa toteutettua organisaatiouudistusta arvioiva ja kehittämään pyrkivä auditointi käsitteli johtamisjärjestelmämme toimivuutta ja tarkoituksenmukaista rakennetta kaikilta osin, toki myös työilmapiiri ja työn mielekkääksi kokeminen huomioiden.

Kun auditointi perustui paljolti luottamuksellisiin haastatteluihin, on aivan selvää, että valmisteluvaiheessa saatu materiaali on paljolti salassa pidettävää. Suomen laki on hyvin tiukka tässä asiassa. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksissään luonut tämäntyyppisissä asioissa selvän linjan, jota pitää noudattaa.

Tamora teki pitkän ja moniin asioihin pureutuvan auditointiraporttinsa asiantuntijakokemuksensa ja oman näkökulmansa perusteella. Melkoisen varmasti kaikkia heidän ehdotuksiaan ei toteuteta, koska muuten kävisi niin kuin Vihreät (SK 14.11) totesivat, että kaupunginvaltuustoa ei enää Porin tilanteessa tarvittaisi. Osa raportista on pikku vinkkien lillukanvarsia, mutta joukossa on kuitenkin myös varteen otettavia helmiä, kuten toimialajohtajien mukaantulo kaupunginhallituksen kokouksiin.

Jotkut saattavat olla pettyneitä, kun Tamoran arviot kaupunkimme johdon työilmapiiristä eivät menneetkään aivan linjassa Aron manifestin kanssa. Tamoran mukaan meillä on toiminta- ja uudistusmyönteinen poliittinen ja virkamiesjohto. Myös työntekijätaholla on selkeää halua toimintojemme kehittämiseen. Tällaisia kehuja ei auditointiraportissa erityisesti mainosteta, mutta suusanallisissa keskusteluissa he asian kyllä myös omana havaintonaan kertoivat. Konsulteille on Lundenin mukaan (SK15.11) voitu pistää sanoja suuhun, mutta toisaalta ei luulisi (tällä vuosikymmenellä satoja kunta- ja viranomaistoimeksiantoja saaneen) porukan kovin kauaa menestyvän, jos ei omia havaintoja laajassa auditoinnissa asiallisesti huomioida.

Onko valtakunnassa nyt kaikki hyvin. Ei varmaankaan. Aina löytyy joku enemmän tai vähemmän ikävä pomo/pomottaja, ja aina myös joku omapäinen tai niskoitteleva työntekijä. Politiikka ja ammattiyhdistyspolitiikka tuovat myös omat kirpeätkin mausteensa keitoksiin.. Auditointi ei tuo autuutta, mutta toisen ihmisen kunnioittaminen, omien tehtävien oikea ymmärtäminen ja yhteistyön ilmapiiri sen tuo.