Porin kaupunginvaltuusto päätti, ettei suuren kokoluokan tuulivoimaloita saa kaavoittaa alle 2 km etäisyydelle asutuksesta. Miksi siis Porissa vireillä olleissa, kuitenkin vielä hyväksymättömissä hankkeissa kannattaisi  hakijan vaatia tuulipuistokaavoituksen loppuun saattamista, vaikka ei ole mitään mahdollisuutta saada valtuuston päättämiä luvan ehtoja täytetyksi?

Kaksi mahdollista syytä tähänkin oudon oloiseen juttuun löytyy:

1. Porin kaupunki on tehnyt tilaajan kanssa sopimuksen tuulipuistoalueen kaavoituksesta. Kun nyt rahaa on kulunut ja valtuusto kieltänyt kaavoittamasta lupaehtojen vastaisiksi muodostuvia alueita, voi tilaaja yrittää vaatia korvausta kesken jääneen kaavoituksen aiheuttamista kuluista. Näin kai lienee käynytkin, mutta jos kaupunki nyt tekeekin tilatun kaavoituksen loppuun, putoaa korvausvaateilta pohja. Valtuusto voi sitten linjauksensa mukaisesti olla hyväksymättä kaavaa, vaikka hakijan kulut ovat prosessin loppuun saattamisessa vielä entisestään kasvaneet. Tähän valtuustolla on täysi oikeus ja tietysti moraalinen velvollisuuskin noudattaa itse tekemiään rajauksia. Silloin hakijalle ei rahaa tuulesta tullutkaan, vaan loputkin rahat kirjaimellisesti menivät tuuleen.

Paitsi jos:

2. Jos kuitenkin valtuusto kävelisi tekemänsä rajauksen yli ja hyväksyisi kaavan, silloin riskibisnes tuottaisi hakijan tavoitteleman voiton. Näin ei kyllä mitenkään uskoisi Porissa käyvän, sillä se edellyttäisi suuren puolueen, käytännössä rajausta tukeneiden sosiaalidemokraattien uutta takinkääntöä valtuustossa jo yhteisesti loppuun käsitellyssä asiassa. Politiikassa toki mikä hyvänsä konkelo on mahdollinen, mutta uskoisin demareilla olevan sen verran järkeä, että tiedostavat näin mammuttimaisen tempun repäisevän paksuimmankin nahkatakin saumoistaan.

Jotenkin on sellainen olo, että nyt katsotaan kenen kantti kestää. Toivottavasti se osapuoli on Porin kaupunginvaltuusto. Olisi nimittäin jo sen aika!

Simo Korpela

kaupunginvaltuutettu

kristillisdemokraatit